Siirry pääsisältöön

kalliita vuosia


Surffaillaan ja jutellaan. Ihan samalla tavalla kuin jokaisena – melkein jokaisena – iltana. L taitaa katsella budjettia ja mä surffaan kouluja. Jos M pääsis kokopäiväluokalle ensi syksynä se maksais meille $350/kk. Ne suositteli sille sitä... ens vuoden jälkeen koulupäivä on siis jokatapauksessa pitkä, mutta ensi vuosi on puolikas, jos ei maksa. Aamu tai ilta. Poikien pitäis aloittaa esikoulu ”preschool”. Se on kunnallinen ja ilmainen ekana vuonna vain jos puhutaan erityislapsesta. Muut menee yksityisiin. Halvin täällä meidän nurkilla on $190/kk. Toisesta saa sisaralennuksen. Veikkaan noin $20, eli kertaalleen $190 ja kertaalleen $ 170. Kaksi päivää viikossa, kolme tuntia päivässä.

Lasketaan.

$350+$190+$170=$710. Kuukaudessa!!!!!!!!! Kenellä sellaiseen on varaa? M ei siis ainakaan mene siihen kokopäiväryhmään. Ei vaikka kuinka sitä tarvitsisi. Jos meidän perheen tulot ei radikaalisti tässä tulevien kuukausien aikana muutu, ei M myöskään harrasta syksyllä balettia. Silti meillä menee se $360/kk poikien kouluun. Se baletti oli noin $80/kk. Kuka sanoikaan että kaksoset on kaksi lasta yhden hinnalla? Tuntuu jotenkin vinoutuneelta toivoa että toi kaksikko – tai ainakin toinen niistä – olis riittävän vammainen tai jäljessä päästäkseen ilmaiseen, kunnalliseen kouluun.

Puhutaan.

Just nyt me eletään niitä kalleimpia vuosia. Meneehän lapsiin siis rahaa myöhemminkin ja varmasti enemmän kuin ensi syksynä, mutta siinä vaiheessa mä voin tehdä töitä. Edes osa-aikaisesti. Kun koko kolmikko käy koulua 8:30-2:30, mä voin olla töissä aamuyöstä iltapäivä kahteen, useimpina päivinä viikosta, useimpina päivinä kuukaudesta. L hoitaa ne bussiin tai kouluun ja mä oon iltapäivällä vastassa. Just nyt mulla ei ole mitään mahdollisuuksia opiskella tai käydä töissä. Olen jo lopettanut käymästä kampaajalla. En harrasta mitään. Lapset ei oikeastaan harrasta mitään. M saa harrastaa balettia vielä tämän kevään ($75/kk). En käy Suomessa koska se on kallista. Me ei käydä kalliilla lomilla. Me ei harrasteta kulttuuria tai oikeastaan mitään mistä pitää maksaa. Muutama vuosi vielä. Sit helpottaa. Toivottavasti. Olis kivaa vaikka joskus päästä sinne Hawaiille...


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Huma_nist7. tammikuuta 2013 klo 0.43

    Vahakangas on kiva. Ja lapset pirun kalliita - toki hintansa väärtejä ja enemmänkin.

    Maksaa se harrastaminen täälläkin. Vahingossa opin, että paikallisen seuran luistelukoulu pienille maksaa lukukaudessa 90 € + lisenssit. Eli puolituntiselle luistelulle tulee hintaa reilu kymppi. Ei siis harrastushintana edes pahimmasta päästä, mutta hämmästyin kuitenkin.

    Onneksi koulu on ilmainen. Päivähoito taas tyyris - ainakin keskituloiselle. Ollaan juuri siinä rajalla, että maksetaan aina kaikesta täysi hinta.

    Mitäpä näitä vielä miettimään, mutta ahdistaa jo valmiiksi. Tilasin aamulla lastin lämmitysöljyä. Se nakkaa aina ahdistamaan.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi7. tammikuuta 2013 klo 0.51

    Kyllähän nuo ovat hurjia kustannuksia!

    Itsekin olen miettinyt, että mikä on loppujen lopuksi paras vaihtoehto: suomalainen kova verotus ja yhteiskunnan maksama kuntoutus & koulutus, amerikkalainen matala verotus ja koulutus & kuntoutus ainakin osin omaan piikkiin vai brittiläinen verotus & kuntoutusbudjetointi. Olen ymmärtänyt, että tuo budjetointi antaa omaisille mahdollisuuden räätälöidä arjesta joustavamman, mutta en sitten tiedä miten tuo käytännössä toimii.

    Itse olen toki iloinen, että saamme vammaistukea ja Kela maksaa kuntoutukset, mutta monesta seikasta (esim. tilapäishoito) huomaa, että palvelut Suomessa on kyllä tehty säännöllistä työaikaa tekevälle. Virkamiesten tuntuu olevan aika vaikea asettua toisten tossuihin ;) Välillä onkin tullut mieleen, että olisiko kuitenkin helpompaa (ja taloudellisesti samankaltaista), jos verotus olisi matalampi ja voisimme itse ostaa haluamamme palvelut, tarvittavassa muodossa. Meillä kun on kuitenkin kaksi ansiotyössä käyvää.

    Koulun aloitus ensi syksynä huolestuttaa toden teolla, kun en ole ollenkaan varma, miten iltapäivä- ja loma-ajan hoito toimivat...

    VastaaPoista
  3. sanna8. tammikuuta 2013 klo 8.36

    Kalliita nämä lapset kyllä ovat. Meillä nyt "kallein" tarhavuosi, kun ensi vuonna esikoinen menee jo eskariin ja maksetaan enää kahdesta yli kolmevuotiaasta. Nyt on kaksi alle ja yksi yli kolmevuotias ja hintaa hoidolle tulee. Mutta kyllä me mielellämme maksetaan, kun päiväkoti on ihan kertakaikkisen huippu. Lisäksi neiti harrastaa lastentanssia 190 euroa kausi ja käydään koko perhe perheuinnissa 125 euroa kuussa ja uimaliput siihen päälle. Muuta ei sit olekaan, paitsi esikoisen uimakoulut pari kolmee kertaa vuodessa ja kesällä futiskoulu (nyt tosin pojatkin menee, joten se on 2X75 euroa + 150, jos neitikin menee). Ja sit syksyksi ajattelin ainakin toisen pojat tarhan muskariin, se on varmaan joku pari sataa. Niin ja sithän se vasta alkaakin, jos jannut haluaa alkaa esim. lätkää harrastamaan. Ei niitä vehkeitäkään ole mahdollista kierrättää, siis toisillaan...

    Ainakin on motivaatiota käydä töissä ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää