torstai 24. tammikuuta 2013

kun maailmassa ei ole tarpeeksi kahvia


Tiedättekö sen tunteen kun herää aamulla hyväntuulisena huolimatta siitä että kello on just niukin naukin kuus ja sit tuntia myöhemmin on sitä mieltä et loma Siperiassa vois olla ihan jees tai vuoroton vuorotyö jossakin tehtaassa... päivä alkaa siitä mihin se eilen päättyi. Kahden päivän pyhimykseksi musta ei ole.

Mä mietin mikä tota tyttöä nyppii. Onko se se huominen sairaalareissu vai edessä oleva viikonloppuloma vai... nyppii kuitenkin ja pahasti. Vinkuu, raivoo, tönii, tuuppii, haluaa ja ei halua. Ei taida itsekään tietää mitä haluaa. Lasken minuutteja... jäljellä vielä 42 ja se lähtee kouluun, muitten huoleksi. En odota hetkeä jolloin se tulee takaisin. Se riitelee kunnes lähtee... 113 minuuttia riitaa. 113 pitkää minuuttia. Kaikesta.

***

Hain poikien kouluun ilmoittautumispaperit eilen. Ne pitäis täyttää. En halua. Se maksaa $200. Ne pyysi mua puhumaan sinne koululle. Vanhemmille. Autismista. Lupasin mennä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.