Siirry pääsisältöön

vastoin odotuksia


Se oli sellainen uusi vuosi. Kaikin puolin hyvä ja mukava. Nyt eletään tätä vuotta. Vielä tänään se on uusi, ehkä huomennakin. Viimeistään ensi viikolla se on tämä vuosi, ei enää uusi.

Palataan eiliseenja viime vuoteen, vielä kerran.

Päivällä M ”kertoi” mulle vitsin. Se istui päivällispöydässä – syömättä taaskaan mitään – kaatoi tahallaan lasinsa ja heitti sen vielä lattialle. En ehtinyt edes sanoa mitään kun kirkas tytön ääni sanoo mulle ”Just joking!” Jostain hampaitteni välistä saan puristettua ulos kysymyksen: ”Was this intended to be a joke?” – ”Yes”. Hmmm... M:n pyyhkiessä lattiaa mä yritän kertoa sille mikä tekee vitsistä vitsin ja miksi tää nyt ei ihan ehkä täyttänyt vitsille annnettuja kriteereitä.

Me mentiin juhliin ajoissa, tarkoituksella. Mun ajatus oli et jos me ollaan siellä ensimmäisten joukossa M ja pojat saa vähitellen kaikki ne ihmiset ympärilleen ja se menee tavallaan kivuttomammin. SE oli niin sanotusti tuhannen pisteen suunnitelma ja kaikki tuhat pistettä kajahti kotiin. Meidän lapsilla oli hauskaa.

M ja K leikki keskenään koko illan. O seuraili isompia lapsia ja pölli niitten limutölkit aina kun silmä vältti. Poika oli täydessä sokerikännissä koko illan ja aina kun se törmäs muhun se puristi aarrettaan kaksin käsin, rystysen valkoisina... en vienyt, juokoot sokerinsa, ajattelin. Kummisetänsä kertoi et siellä se oli yläkerrassa bilettänyt. Ottanut huikan tölkistä, nostanut kädet ylös ja juossut pitkin yläkertaa ja toistanut saman uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Mä olin M:sta ylpeä, se pärjäs niin hienosti ja jaksoi ja leikki. Niin kamalan paljon se on vuodessa oppinut. Siitä on melkein tullut se ihan tavallinen lapsi. Mä en melkein kehtaa enää kutsua sitä erityiseksi, erityisen ihanaksi vaan.

Kotiin me tultiin vasta yhdentoista jälkeen. Yöpaidatkin laitettiin päälle vasta ennen iltakymmentä. Aamulla M heräs ekana, vähän vaille kahdeksan. Täähän meni kuin elokuvissa. Mä olen edelleen jotenkin hämmentynyt siitä.

***

Eilen menetin yhden ulkomaankirjeenvaihtajistani. Tilalle sain rakkaan ystävän takaisin. En sure. Nyt mä odottelen et koska kehtais soittaa... on ne varmaan jo hereillä, mutta 27 tuntia matkalla ja eiliset juhlat päälle tehnee kuitenkin tehtävänsä. 



Kommentit

  1. Kuulostaa kivoilta juhlilta! =D

    Ja mä oon niin iloinen sun puolesta kun ystävä tuli takaisin kotiin... Mahtaa olla ihanaa! =)

    / Älskling

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...