keskiviikko 23. tammikuuta 2013

itsetyytyväistä siirappia ja koulu


Aamulla M kävelee keittiöön ja keroo että Jumala on luonut hänet. Sit se kertoo et hän ja pojat on saman arvoisia ja samanlaisia vaikka erilaisia ja eri-ikäisiä. Mä luulen et niillä on uus pyhäkouluope ja se on tehnyt M:aan vaikutuksen. L nauraa taustalla että kyllä Dr. Letteriellä oli myös suuri osa M:n luomisessa.

***

Mä aloitin eilen lukemaan tän viikon pätkää siitä kirjasta jota me luetaan siellä meidän Torstairyhmässä. Aiheena on avioliitto, parisuhde ja seksi raamatun näkökulmasta. Mä en ollut koskaan tajunnut että siinä kirjassa puhutaan seksistäkin. Oppia ikä kaikki ja ennen kaikkea mä alan tajuta et koulussa siihen kirjaan tutustuttiin vähintäänkin valikoiden.

Me saatiin aiheesta hyvä keskustelu aikaan eilen illalla. Kuinka paljon meidän avioliitossa on kiintymystä ja lämpöä, siis kauniita ajatuksia, asteikolla 1-10. Mihin toisessa silloin aikanaan ihastui? Onko se edelleen jäljellä? Entä mihin L mussa aikanaan ihastui ja onko se vielä jäljellä? Hukkuuko elämä kiireeseen, kaaokseen ja vaippoihin... Teenkö mä itse sen mitä osaan pitääkseni huolta meidän parisuhteesta. Hyviä kysymyksiä ja mielenkiintoista pohdittavaa. Helppoa pohdittavaa just nyt kun parisuhde on kunnossa ja asioista on helppoa puhua. On kiintymystä ja lämpöä. On hellyyttä ja luottamus toiseen. Ne olis hyvä, mutta kiperiä kysymyksiä jos oltais toisenlaisessa tilanteessa.

En mä tiedä mitä mä yritän sanoa... kannustaa kai pohtimaan samoja kysymyksiä. Tuntuu niin siirappiselta ja tekopyhältä hehkuttaa omaa onneaan. Mulla vaan on hyvä mies. Ihan tolkuttoman hyvä mies.

***

Eilen oli M:n vanhempainilta. Aiheena isoon kouluun siirtyminen. Ehkä mulla vihdoinkin on edes vähän rauhallisempi mieli tämän asian suhteen.

Tammikuusta maaliskuulle ne arvioi jokaisen lapsen erikseen. Ne katsoo jokaisen prosessin alusta loppuun ja selvittää mitä se tarkoittaa kyseisen lapsen kohdalla. Esimerkiksi mitä tarkoittaa M:n kohdalla se että se osaa itsenäisesti käydä vessassa? Se tarvitsee aikuiselta vahvistuksen päätökselle. Se tarvitsee apua pyyhkimiseen. Se tarvitsee aikuista muistaakseen vetää vessan. Se periaatteessa osaa tän prosessin JOS tilanteessa ei oo mitään normeista poikkeavaa, esimerkiksi käsipyyhettä vessanpöntön kannen päällä. Jos siinä olis käsipyyhe, koko prosessi pysähtyis koska M ei tiedä mitä sen pitäis siinä kohdassa tehdä.

Sen jälkeen ne tapaa vastaanottavan koulun tiimin kanssa useampaan otteeseen ja lopulta kesäkuussa M:n paperit siirtyy vastaanottavaan kouluun. Elokuussa lähettävä koulu järjestää viimeisen koulutuksen vastaanottavalle koululle jokaisesta sinne siirtyvästä lapsesta.

Elokuussa meidät kutsutaan tutustumaan sen tavallisen tutustumiskäynnin ulkopuolella, jotta M saa tavata uuden opettajansa ja nähdä luokkahuoneensa ihan rauhassa. Jokainen koulupäivä se saa sen tavallisen koulupäivän jälkeen 90 minuuttia erityisopetusta tarvitsemissaan taidoissa. Mitä tää käytännössä tarkoittaa, en vielä tiedä.

Kyllä tästä taittaa tulla ihan hyvä.

***

Mun idoli oli taas kirjoittanut... mä oon niin samaa mieltä, taas ja aina. Miksi niin monelle vanhemmalle lapsen agression kohtaaminen on niin tolkuttoman vaikeeta? Miksi se on mulle, jos nyt ei helppoa, niin ei ainakaan vaikeeta tai vältettävää. Mä luulen et se johtuu siitä et M:n kanssa ei ole ollut mahdollista välttää niitä raivareita, neuvotella ja sovitella. Mä oon tottunut siihen et lapsen agressio on osa elämää. Se on väistämätön osa meidän elämää. M voi raivota pitkäänkin. K selviää yleensä parissa minuutissa. O harvemmin heittäytyy lattialle. Helppoa olla samaa mieltä kun jo toimii sen kaavan mukaan. Meillä kun puhutaan myös meidän vanhempien huutamisista ja törttöilyistä ja jotenkin mä uskon et lasten kuuluu nähdä muutakin kuin lempeetä hymistelyä. Huudetaan ja kiukutaan puolin ja toisn ja sit sovitaan.

Äh kun mä oon tänään ällöttävä ja täynnä itseäni.



2 kommenttia:

  1. Höpsis, eihän toi nyt pelkkää siirappia liene. Mä sanoisin, että kiitollisuutta. Sen tajuamista, että vitsi mä olen onnellinen ja aikalailla omaa syyttäni, niin mä voin ainakin sanoa itseni tuntien ;)
    Mutta totta on sekin, että harmillisen harvinaista on kuulla puolisoiden vuosikymmenten jälkeen olevan vilpittömän kiitollisia ja onnellisia toisistaan. Ja silloin kun sitä näkee oikein iäkkäässäkin pariskunnassa, niin se on kaunista <3
    m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon koko viikon pohtinut tätä ja todella saanut todeta miten mua on lykästänyt. Mä en voi valittaa likaisista vaatteista nurkissa, sitä että se pitäis mua palvelijana, ei arvostaisi tai että meidän elämä olis rakkaudetonta.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.