Siirry pääsisältöön

reilua


Me taidetaan päästä tänään kotiin... 84 tunnin sairaalaretken jälkeen. Dreeni on jo otettu pois ja M kävelee taas. Neljä tuntia pitää olla oksentamatta. Se neljä tuntia tulee täyteen puoliltapäivin. Hullunkurista on se että ollaan edelleen eristyksessä ja silti puhutaan kotiinlähdöstä. Hullunkurista on myös olla eristyksessä kun tiedetään ettei kysymyksessä ole mikään superresistentti pöpö kun tyttö kuitenkin voi hyvin ja tulehdusarvot laskee...

Koska sairaalan toimittama ruoka ei sovellu M:n henkilökohtaiseen ja tavallistakin rajoittuneempaan ruokavalioon kävin alakerrasta ostamassa sille aamulla pullan. Se maistui ja menin takaisin ja ostin kolme lisää. Sellaisia pieniä vaniljakakkusia, suupaloja. M avaa pussin ja toteaa et ”ai, ostit pojillekin” – ”ei, kun ihan sulle vaan. Sun pitää syödä ja vahvistua” – ”mutta kun näitä on kolme tässä on yks mulle ja yks O:lle ja yks K:lle”. Tällaisissa asioissa M on enemmän kuin reilu. Silloinkin kun ei tarvitsisi.


Kommentit

  1. Voi, miten hienoa, että kotiinlähtö häämöttää jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiuhti näin jälkikäteen, luetuksi tämä tuli kyllä ihan oikeaan aikaan!

      Poista
  2. Täällä on sormet ja varpaat pystyssä, että pääsisitte pian kotiin. Tosin siellä on sitten seuraava "hullunmylly", mutta koti on aina koti. Jaksuhaleja teille molemmille, urheita olette!

    VastaaPoista
  3. Nayttavat erehdyttavasti Starbucksin vanilja skonsseilta. Mia, meilla on sama mieltymys! Ja kuinka reilua etta pojille saastit, moni tenava olisi mielihyvin pistellyt kaikki poskeensa. Ei tuossa rutiininomaisuudessa aina kaikki niin huonoa.
    Mukava jos paasette kotiin, vaikka viihtyisalta nayttaa tuo lastensairaalakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne on M:n lemppareita! Se on niin hellyyttävän tasapuolinen aina välillä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...