Siirry pääsisältöön

reilua


Me taidetaan päästä tänään kotiin... 84 tunnin sairaalaretken jälkeen. Dreeni on jo otettu pois ja M kävelee taas. Neljä tuntia pitää olla oksentamatta. Se neljä tuntia tulee täyteen puoliltapäivin. Hullunkurista on se että ollaan edelleen eristyksessä ja silti puhutaan kotiinlähdöstä. Hullunkurista on myös olla eristyksessä kun tiedetään ettei kysymyksessä ole mikään superresistentti pöpö kun tyttö kuitenkin voi hyvin ja tulehdusarvot laskee...

Koska sairaalan toimittama ruoka ei sovellu M:n henkilökohtaiseen ja tavallistakin rajoittuneempaan ruokavalioon kävin alakerrasta ostamassa sille aamulla pullan. Se maistui ja menin takaisin ja ostin kolme lisää. Sellaisia pieniä vaniljakakkusia, suupaloja. M avaa pussin ja toteaa et ”ai, ostit pojillekin” – ”ei, kun ihan sulle vaan. Sun pitää syödä ja vahvistua” – ”mutta kun näitä on kolme tässä on yks mulle ja yks O:lle ja yks K:lle”. Tällaisissa asioissa M on enemmän kuin reilu. Silloinkin kun ei tarvitsisi.


Kommentit

  1. Voi, miten hienoa, että kotiinlähtö häämöttää jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiuhti näin jälkikäteen, luetuksi tämä tuli kyllä ihan oikeaan aikaan!

      Poista
  2. Täällä on sormet ja varpaat pystyssä, että pääsisitte pian kotiin. Tosin siellä on sitten seuraava "hullunmylly", mutta koti on aina koti. Jaksuhaleja teille molemmille, urheita olette!

    VastaaPoista
  3. Nayttavat erehdyttavasti Starbucksin vanilja skonsseilta. Mia, meilla on sama mieltymys! Ja kuinka reilua etta pojille saastit, moni tenava olisi mielihyvin pistellyt kaikki poskeensa. Ei tuossa rutiininomaisuudessa aina kaikki niin huonoa.
    Mukava jos paasette kotiin, vaikka viihtyisalta nayttaa tuo lastensairaalakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne on M:n lemppareita! Se on niin hellyyttävän tasapuolinen aina välillä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...