Siirry pääsisältöön

aurinkoa ja timatteja


Tästä tulee ihana päivä. Ihan varmasti tulee, tulee, tulee...

L nousi ennen kukon laulua aamuauringon herättämän M:n kanssa. Tiukasta vyönkiristyksestä huolimatta me ehkä joudutaan taipumaan pimennysverhojen hankkimiseen. Onneksi huomenna siirrytään kesäaikaan ja saadaan hetki lisää aamuhämärää. Mä sain kuitenkin nukkua Koira kainalossa.

Päivästä tulee lämmin – siis sellainen kevätlämmin +15C – ja aurinko lämmittää jo aamusta Koiraa pissatellessa. M katsoo jotain vauvaohjelmaa ja kuivattelee varpaankynsiään maalattuaan ensin sillä samalla kynsilakalla kolme löytämäänsä kiveä - timantteja. Opin kynsilakka nyt ei ehkä oo askartelumaaleista edullisimpia, mutta kun tota hilelakkaa ei saa pois kynsistä kuin moottorisahalla niin leikkiköön.



L:n pyörä pitää hakea huollosta. Se on lasten lempiohjelmaa kun pääsee samalla koeajamaan pyöräkaupan pyöriä. Sit on käytävä ruokakaupassa ja illalla on naapuruston viinibileet.

Tänään meillä ei ole autisteja eikä sähköjäniksiä eikä kehitysviivästymiä. Meillä on vaan kolme lasta, kaksi aikuista ja Koira – ihan mahtava oma perhe. Tästä tulee hyvä päivä. Aurinkokin paistaa. Tulee, tulee, tulee... En ottanut viskipaukkua tai diapamia aamukahvin kanssa, se on toi aurinko.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Sussu10. maaliskuuta 2013 klo 10.38

    Noi timantit on hienot. Alkoi tehdä mieli askarella samanlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa10. maaliskuuta 2013 klo 19.43

      Joskus tällainen epäaskartelijakin keksii jotain kivaa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää