Siirry pääsisältöön

mennään naimisiin!


Rasismista en taida kirjoittaa, tai tavallaan kirjoitan. Mä kirjoitan rakkaudesta ja oikeudesta olla sellainen kuin miksi on syntynyt, tasavertaisesti, kaikessa ja kaikkialla. Sillä miten mä sanani asetan ei oikeastaan ole mitään väliä, laitan ne miten päin tahansa pyllistän aina jonnekin ja olen ahdasmielinen ja asiaton, väärässä. Niinpä haluan korostaa kirjoittavani vain omasta näkökulmastani, siitä mihin mä uskon.

Mun on vaikeeta – omassa ahdasmielisyydessäni – ymmärtää miksi ajatus kahden miehen tai naisen liitosta on niin pelottava. Mehän puhutaan rakkaudesta, maailman kauneimmasta asiasta. Miksi se on niin uhkaavaa? Minkä takia joku ei halua suoda kahdelle ihmiselle jotka rakastaa toisiaan mahdollisuutta solmia avioliitto? Niinhän mä itsekin olen vuosia sitten tehnyt. Mun käsityksen mukaan me ollaan kaikki samanarvoisia Jumalan silmien edessä, miksi ei sitten maailman. Joku kansanedustaja kirjoitti Hesarin mielipidekirjoituksissa jotenkin että avioliitto liittyy suvunjatkamiseen... entä jos avioitunut pari on lapseton? Jos ne ei edes halua lapsia? Ei kaikki halua... pitäiskö niitä estää avioitumasta vai avioliittoon liittää kaavake jossa luvataan lisääntyä? Entä jos naispari tai miespari kasvattaa yhdessä synnyttämäänsä tai adoptoimaansa lasta? Eikö siinä silloin jatketa sitä sukua? Moni viittaa raamattuun ja miehen ja naisen väliseen liittoon. Raamattu on vanha kirja, sataan kertaan käännetty ja tulkittu. Mä uskon kahden ihmisen väliseen liittoon – oikeuteen rakastaa.

Mä oon joskus tästä tulisesti väitellytkin. Sinänsä oli hupaisaa tällaisena ”uskiksena” taittaa sanan peistä sekä adoptio- että avioliitto-oikeuden puolesta kiihkeää ateistia vastaan. Mun mielestä siinä asetelmassa oli jotakin vähintäänkin koomista. Keskustelua olis voinut jatkaa loputtomasti. Kumpikaan ei suostunut väistymään omasta kannastaan piirun vertaa.



Tämä taistelu on taisteltu vasta sinä päivänä kun ei enää ole olemassa avioliittoa ja homoavioliittoa, on vain rakkaus ja on avioliitto. Kenenkään ei tarvitse enää erikseen kertoa että on menossa tavallisiin häihin tai ”sellaisiin” häihin.




Suomessa keskustellaan ”homoavioliittolaista”- mikä kamala sana, oikeesti. Washington on yksi yhdeksästä osavaltiosta jossa avioliitto koskee jokaista ihmistä, jokaista paria.  Yhdeksän viidestäkymmenestä. Meillä on vielä matkaa tasavertaisuuteen tässä asiassa. Jotenkin mä olisin olettanut että Pohjoismaana Suomi olisi valmis tähän ja silti oikealta ja vasemmalta puhaltaa vastatuuli, erilaisuuden pelko. Miksi? Mitä pelkäät? Olen ylpeä siitä että saan asua osavaltiossa joka on edistyksellinen, tasa-arvoinen ja ihmistä kunnioittava. Seuraavaksi pitäis kai kirjoittaa eutanasiasta – meillä jokaisella on oikeus päättää myös omasta kuolemastaan.



Kommentit

  1. Mun mielestä myös niin monen ihmisen kuin haluavat olla keskenään naimisissa, pitäis saada toimia niin. Useampi vaimo tai useampi mies, tai vaikka useampi kaikkia.

    Ai hankalaa? Hankalia ne on joskus nää "tavallisetkin" liitot.

    Mut mä oonkin tällanen vanha anarkisti :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankalaa joo, mutta olihan raamatussakin "jalkavaimoja"... Mikä kukaan muu on sanomaan kenenkään muun rakkaudesta mitään :)Oon aidosti sitä mieltä ettei se mies ja nainen siitä liitosta mitään auvoa tee, siis noin niinku itsessään...

      Poista
    2. Täällä San Franciscon suunnalla on monisuhteissa eläviä ehkä vähän enemmän kuin muualla... en mä jaksais sitä prosessointia ja kelaamista minkä se vaatii, meillä just riittää kaistanleveys tän kahden ihmisen suhteen kelaamiseen. Mutta en missään tapauksessa vastusta, ja monilla ne on tosi stabiileja ne kuviot, ei sen enempää eroja ja draamaa kuin perinteisissäkään liitoissa. Ja siis tietenkin vapaaehtoisia ja aikuisena mennään eikä teini-ikäisenä väkisin naiteta.

      Pääasia että on rakkautta, ja paljon! Kaikki rakkaus kukkikoon! Nimim. Kevättä rinnassa

      Poista
  2. Olen ihan samaa mieltä! Ärsyttää, että täällä Suomessa pitää asialla vatvoa ja vatvoa. Eikö sitä nyt voisi päättää sillä ainoalla järkevästi perusteltavalla tavalla ja siirtyä sitten tärkeämpiin asioihin? Millä tuo kanssasi keskustellut ateisti muuten perusteli vastustustaan? Pystyn ymmärtämään uskonnollisen perustelun, vaikka pidänkin sitä vääränä ja vähän hölmönä. Eiväthän nämä ihmiset monia muitakaan Raamatun käskyjä noudata ja lakien pitäisi joka tapauksessa perustua johonkin muuhun kuin uskontoon. Onhan uskonnoissa ihan järkeviäkin ohjeita, kuten "älä tapa", mutta niihin on mahdollista päästä ihan uskonnottomistakin perusteista. Yhtään edes sisäisesti loogista sekulaarista perustelua tasa-arvoisen avioliiton vastustukselle en muista kuulleeni.

    Tuo polygamia onkin sitten hankalampi kysymys. Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos kaikki ovat liitossa mukana omasta vapaasta tahdostaan sille ei pitäisi olla mitään esteitä. Käytännössä kuitenkin huolestuttaa, että mahdollistaako tämä taas naisten alistamisen helpommin vähemmistökulttuurien piirissä, joissa naisen arvo on miestä vähäisempi ja polygynia historiallinen käytäntö. Miten varmistua siitä, että ketään ei pakoteta tai painosteta?

    Muistan myös lukeneeni, että alueet, joissa polygynia on yleistä, ovat epävakaita ja alttiita konflikteille ilmeisesti siksi, että naisia ei riitä kaikille ja nuoret miehet alkavat käyttäytyä aggressiivisesti seksuaalisten turhaumien vuoksi. Tähän pakollinen disclaimer: en väitä, että kaikki nuoret miehet käyttäytyvät eläimellisesti naisen puutteen takia, mutta tilastollisesti tällainen ilmiö on olemassa. Tämä tuskin olisi länsimaissa kovin helposti ongelma, koska tuskin polygamian salliminen tekisi nimenomaan polygyniasta niin yleistä. Minusta tuo on kuitenkin mielenkiintoinen ilmiö ja kannattaa ottaa huomioon, polygamiaa mietittäessä.

    En siis tässä kohdassa osaa oikein olla puolesta enkä vastaan, mutta enemmän kysymyksiä tämä herättää kuin sukupuolineutraali avioliitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo polygamia kokonaisuudessaan on vaikeampi kysymys, olen samaa mieltä, jo siis noin yhteiskunnallisestikin. Toisaalta jos kaikki osapuolet on sujut asian kanssa niin antaa palaa vaan, siis noin pienessä mittakaavassa.

      Ateisti perusteli sitä jotenkin yhteiskuntarakenteella ja avioliittoinstituutiolla ja... lopulta tultiin siihen adoptio-oikeuteen ja lapsen oikeuteen isään ja äitiin, joka on ihan oma keskustelunaiheensa.

      Poista
  3. Haa, lusikkaa soppaan ko en aikasemmin ehtinyt!

    Sinänsähän kahden välisissä avioliitoissa ei ole mitään lusikoitavaa, senhän pitäisi olla päivänselvä asia ja onkin. Pienet ja pelokkaat vastustavat - me tavikset ihmettelemme, että missä se nyt niin kovasti vastaan hannaa. Mä en oo varma tunnenko edes ketään, joka asiaa kovasti vastustaisi, vaikka lähipiiriin kuuluu ihan evlutkukirkon työntekijöitä (no eihän ne vastustajat siellä pesi).

    Polygamiaa on pakko tökkiä ihan siitä näkökulmasta, kun tuli tuo raamattu mainittua yllä, jotta moniavioisuushan on aikoinaan ollut (ja osin on yhä - mikä ei ole enää hyvä juttu useimmiten, jos se nyt koskaan hyvä on ollutkaan) eräänlainen sosiaaliturva. Entisaikoina sodittiin paljon ja elämä oli rankkaa muutenkin - jos mies pääsi hengestään otti yleensä miehen veli tai muu lähisukulainen lesken vaimokseen. No leskihän ei tästä useimmiten ilahtunut, mutta yhteiskunnassa ei juuri ole ollut vaihtoehtoja. Toiselta kantiltahan näissä tietyissä yhteiskunnissa (edelleen) polygamia on statussymboli. Pyhät kirjoitukset kyllä kovin vaativat (no mormoneista en tiedä), että lisää vaimoja saa ottaa jos tarjoaa kaikille saman elintason. Mene ja tiedä.

    Vapaaehtoiseen useamman liittoon en osaa sanoa yhtään mitään. Mää en jaksaisi, mutta jos porukasta tuntuu siltä, että hyvä juttu, niin antaa paukkua. Valitettavasti on se - ei niin vapaaehtoinen - puoli tässäkin. Ylläripylläri menneiden duunikuvioiden kautta tiedän useamman tapauksen (pitäisi kai puhua nuoresta naisesta eikä tapauksesta), jotka on myyty/naitettu ties monenneksiko vaimoksi. Perhe on kaupassa saanut keskimäärin 4000 euroa ja mersun. Aina mua on itkettänyt ja vituttanut.

    Eikö voitaisi siis keskittyä ihan kaikkialla maailmassa juhlimaan kahden (kauhee ko mä oon konservatiivi) toisiaan rakastavan ihmisen välistä liittoa ja sen mahdollisesti mukanaan tuomia laillisia etuuksia ja velvoitteita ja paheksumaan näitä kaupankäyntiavioliittoja, joista on ihan oikeasti niin yhteiskunnallista kuin henkilökohtaista haittaa.

    Valmis. Juoksen ottamaan lapsen kiinni. Se oppi näköjään tällä välin ryömimään. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi