Siirry pääsisältöön

saat karkin jos meet!


Tästä aiheesta kirjoitin jo aiemmin, mutta nyt on meidän aika. Sisäkuiva, ulkokuiva, puistokuiva, vieraskuiva, päiväkuiva, yökuiva, aamukuiva, välikuiva... meillä ei olla oltu näistä yhtään mitään ja ainakaan päätin et meillä jätetään kiitos vaan välistä kaikki muut paitsi päiväkuiva ja yökuiva. Kuiva olkoon kuiva ja sillä hyvä. Ai miten? Odottamalla, odottamalla, odottamalla, odottamalla, odottamalla.

Tänään. Miehillä ikää 2v 9kk 8pvää. Ohimennen kysäisen vaippaansa tuhertavalta K:lta et käviskö se ehkä potalle? Karkkipalkalla... toisin kuin siskonsa, nää on lahjottavissa – etenkin sokerilla. Vaippa pois, peppu pesten, jätkä potalle ja se kakkaa uudestaan – pottaan – ja saa vaahtokarkin. Syy ja seuraus nivottu yhteen. Mä uskon et tässä menee muutama päivä kun joudun kärräämään vaihtovaatteita ja muovipusseja ja kestämään - ohivuotoja. Kotona ei tänään ole sattunut vahinkoja, kaikki on mennyt pottaan, karkkipalkalla, molemmilla.

En osaa olla olematta itsetyytyväinen. Myhäilen itsekseni. Mä tiesin tän. Tää toimii näin. Ainakin meillä. Se ei varmasti toimi näin kaikilla, mutta mä uskon odottamiseen. Odottaminen ei sovi kaikille henkisesti. Mä oon peruslaiska ja uskon siihen että asiat on helpompaa tehdä helpomman kautta. Mä en jaksa päivystää sen potan kanssa viikkokausia, edelleen nostan hattua sille joka jaksaa. Mä en taaskaan tehnyt itse mitään muuta kuin puhuin aiheesta.

Meillä käytetään vaippoja enää öisin. Samassa syssyssä M saa opetella pyyhkimään oman takapuolensa ihan itse – se kun haluaa olla iso ja oikeet isot pyyhkii ihan itte. Nyt lähdetään ostamaan kalsareita ja vaahtokarkkeja.

Kuva on viime kesän tai syksyn leikeistä



Kommentit

  1. Huippujuttu! Hyvä jannut! Jee!

    VastaaPoista
  2. Hyvähyvähyvä!! Ihan sama miten, kunhan se onnistuu :D

    Meillä seuraava vaihe on pois yövaipoista ja potista. Pöntöllä käyminen olisi niin kätevää (tämän laiskan mutsin mielestä ainakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O käy pöntöllä tarvittaessa eli siis jos ei olla kotona, tarttee kyllä vähän sihtiapua :)

      Poista
  3. Mahtavaa! Meilläkin lahjottiin, jokaisesta vaipattomasta päivästä kolahti euro kirja/palapelikassaan. Kummasti nuo riensi potalle, kun muistutti että muuten laitetaan vaippa ja sitten ei tule rahaa tältä päivältä. Toinen vielä yövaipoissa, vaippa märkä aamulla, joten ihan heti ei siitä luovuta. Pitäis ite jaksaa reagoida ensimmäiseen heräämisen merkkiin, niin selviäis tuleeko pissat yöllä vai vasta herättyä aamulla.. Laiska mikä laiska. Pöntöllä käyminen tosiaan poistais potanpesut, mutta mä en oo siihen satsannut, kun kahden kanssa melkein vaatis sitten kaks vessaa per kerros. Ja meidän neidit onnistuu pissimään pöntöllä reunan yli, onkohan noi oikeesti luotu pissimään seisten ;)

    K

    VastaaPoista
  4. Oho, määhän nyt oikein innostuin kommentoimaan urakalla...

    Mitään lasten kehityksestä/kasvatuksesta tietämättömänä ois mielenkiintosta tietää, ratkeaako kaikki jutut odottamalla vai ei. Mulla on tähän asti (6 kk) äitinä sellainen olo, että ratkeaa. Aluksi meillä oli kauhea imetyskriisi ja sitten kun vauva päätti alkaa imemään, niin ei siinä mitään välivaiheita ollut, vaan sitten imettiin ihan ammattimaisesti, tosin rintakumilla. No sitten halusin päästä siitä kumista eroon ja treenattiin ja treenattiin ja ei edistystä kunnes jo luovutin ja sitten yhtenä päivänä neiti ei enää huoli sitä rintakumia. Samoin yösyömiset on jäänyt pois ohjelmasta ihan itsestään ilman unikouluiluja tms. Ainakin näin vauva-aikana olen päättänyt, että vauva kyllä sitten itse ottaa kehitysaskeleen, kun on valmis ja vanhemman tehtävä on vaan odotella. Turhasta yrityksestä ei saa ku pahan mielen. Toivottavasti toimii jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kommentoit! Lapsethan tosiaan on erilaisia ja perheet ja... mutta meillä tää odottaminen tuntuu ratkaisevan ongelmia, siis tiettyyn rajaan. Esmes O:n kehitysviivästymä olis varmaan myös ratkennut ajan kanssa, mutta puheterapia-fysioterapia-toimintaterapia on auttaneet ihan valtavasti ja vähentäneet turhautumista ja parantaneet kaikkien elämän heleyttä. Toisaalta se pään hakkaaminen seinään yhdessä lapsen kanssa kun yrittää opettaa jotakin mihin se ei oo valmis on aivan älytöntä energiahukkaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi