Siirry pääsisältöön

tylsä lauantai


Yritän jotenkin saada ajatuksia kasaan... puolkuudelta aamulla aloitettiin ja nyt ollaan jälkeen yhdeksän illalla. Päällimmäinen tunne on väsymys ja houkuttelevin olis sänky.

Aamu alkoi siis tissienlitistyksellä. Mä uskon että toiset kokee sen kivuliaaksi, mutta ei se mun mielestä nyt mitenkään erityisen ikävää oo, tai siis en välttämättä päivittäin siellä haluis käydä, mutta eihän gynelläkään käydä kuin vuosittain ja tää kuuluu samaan sarjaan... sisään ja ulos, vartti elämää menetetty ja alustava tulos oli ettei mitään löytynyt. Täällä siis teknikko saa suoraan kertoa jos löytää kananmunankokoisen kasvaimen ja vastaavasti todeta ettei hän nyt tässä mitään nähnyt, lääkäri vahvistaa.

Mammografiasta Suomikouluun ja Suomikoulusta kotiin. Kotona mua odotti L ja lauma. M oli tehtaillut aamulla värityskuvia ja sen ohjelmassa oli koko kirja – 400+ sivua – vienosti ehdotin et jos mitenkään vois jakaa tätä projektia useammalle päivälle kun pitäis kauppaankin mennä ja askarrella pääsiäisoksia ja... päästiin yhteisymmärrykseen, se oli joviaalilla päällä nukuttuaan melkein kasiin.

Kynät järkässä...

...M väritti kuvan jos toisenkin...

...ja jannut paini sohvassa


Autoon ja kauppaan ja kaupan edessä M ilmoittaa jäävänsä autoon; ”Käykää nopeesti, mä en tuu.” Muuten ei mitään, mut kun lasten jättäminen täällä autoon on vähintäänkin kyseenalaista. Kyllä mä sitä aina välillä teen ja juoksen mut niin ei oikeesti saa tehdä, siis aikuisten oikeesti – ei saa tehdä, siitä saattaa seurata ikäviä neuvotteleuita poliisin ja lastensuojeluviranomaisten kanssa ja siinä kohdassa on turhaa selittää et se kieltäytyi tulemasta kauppaan. Jätettiin se kuitenkin autoon ja kauppareissu sujui, ah niin ihanan rauhaisasti poikien kanssa.

Mun ja M:n askarrellessa pojat pelas fudista pihalla



Tylsän lauantain kunniaksi ajettiin takas kotiin vaikka lapset yritti vienosti ehdottaa jotakin mielenkiintoisempaa toimintaa mut kaatosateella lauantairuuhkassa ei kauheesti mikään kutsunut meitä aikuisia. Me askarreltiin ne pääsiäisoksat - kiitos vaan Taideopelle - ja väritettiin vähän lisää värityskuvia ja kai me jotain muutakin tehtiin... Viideltä mä nakkasin ne autoon ja lähdettiin lauantaikirkkoon. Lapset pyhäkouluun, minä jumalanpalvelukseen tai mikä se nyt ikinä onkaan. L jäi kotiin katsomaan formulaa. 

Siellä jumalanpalveluksessa oli puhujavieras ja sen esitteli toinen senioripastoreista. Sen pastorin vaimo on sen meidän Raamiksen vetäjä ja niinpä kuunnellessani tätä miestä en osannut oikeastaan ajatella mitään muuta kuin et ne harrastaa seksiä päivittäin maaliskuun loppuun saakka. On se hyvä et se vaan esitteli sen varsinaisen puhujan, muuten olis saattanut itse asia mennä sivu suun. Puhujana oli kliinisen psykologian professori Les Parrott, Seattle Pacific Universitystä. Kirkon ja pyhäkoulun jälkeen jäätiin pizzalle kun lauantaisin kirkko tarjoaa ilmaisen aterian  kaikille halukkaille. Viikon päästä sunnuntaina lapsille on poniratsastusta ja kotieläimiä ja liskomies. Mä niin pidän meidän kirkosta.

Siinä mun jonottaessa pizzaa M ja O päätyi mätkimään toisiaan ja ne tappeli ihan kuin jossakin elokuvassa ohikulkijoitten epäilemättä tuumatessa et kenenkä lapset käyttäytyy noin järkyttävällä tavalla. Niillä oli nälkä ja tuli riitaa ja O päätti antaa takaisin samalla mitalla ja pärjäs muuten oikein hyvin siskolleen. Kaunista katsottavaa se ei ollut. K sai erikseen kehut siitä et kerrankin teki mitä käskettiin ja pysyi siinä omalla tuolillaan istumassa tyynenä kuin viilipytty näiden kahden mätkiessä toisiaan.

Pizzan jälkeen ryhmärämä autoon ja autosta suoraan sänkyyn. Aikuisille ruokaa eteen ja seuraavaksi mä taidan liittyä nukkumatin jengiin... L jatkaa formulallaan.

Huomenna lisää aiheesta "Can you hear me speaking Spanish?"






Kommentit

  1. Okei, multa on varmaan jäänyt jotain välistä mutta miten sä tiedät pastorin seksielämästä noin paljon? Mäkin saattaisin alkaa käydä kirkossa jos siellä henkilökunta avautuu noin perinpohjasesti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään ennen tiennyt et kirkossa oppii asioita näin perinpohjaisesti ;)

      Tää asia tuli opituksi torstain Raamiksen avioelämäkeskustelussa ja se on nyt ikuisiksi ajoiksi iskostunut mun aivoihin halusin tai en.

      Poista
  2. Jahaa. Juu. Amerikkalaiset on niin avoimia!

    Mut siis... onko niillä joku tavoite panna päivittäin? Vai onko niillä vaan intohimoinen liitto? Kiinnostaako tää asia mua jotenkin liiallisen tuntuisesti? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä jäyhälle pohjolan asukille suorastaan kauhistuttavan avoimia ;) On tavoite panna päivittäin, kolme kuukautta... joku läheisyysprojekti.

      Poista
    2. Hieno homma. Tota jos ehdottais meidän isännälle niin kiljuisikohan se riemusta vai lähtisi karkuun? Pitää ehkä kokeilla!

      Poista
    3. Meillä L kohotteli kulmiaan siihen malliin et se varmaan lähtis karkuun, mut niin lähtisin minäkin...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi