Siirry pääsisältöön

syksyn eka aamu


Eka kouluaamu, kiirettä ei ainakaan tule kun kaikki oli pystyssä jo kauan ennen kuutta – bussi tulee ovelle vähän jälkeen kahdeksan. Kaikkia jännittää, ensimmäistä kertaa M ei riehu vaan osaa kertoa että häntäkin jännittää... puhutaan siitä kuinka opettajiakin jännittää aina ekana koulupäivänä ja kaikkia muitakin oppilaita. Se istuu reppu selässä, kengät jalassa ja valmiina lähtöön, kello on 7:40.

Ai miten niin valmiina?
Bussi on myöhässä niin kuin aina ekana kouluaamuna ja bussikuski iloisesti kertoo kuinka häneltä on jäänyt puolet lapsista löytämättä... onneksi löysi meille – toivottavasti löytää kouluun... M hyppäs reippaasti bussiin ja suurin jännitys tais karista sillä hetkellä kun keltainen bussi ilmestyi näköpiiriin.

Sää on ekaan kouluaamuun sopivan syksyinen...
kylmää ja märkää, iltapäivällä pitäis kuitenkin olla jo lämmintä.

O ja K odottaa sitä bussia myös...


Sinne meni...
Tässä mä nyt istun, ihan rauhassa juomassa aamukahvia ja pojat katsoo Bob The Builderia, odottelen auton tuulilasin vaihtajaa ja suunnittelen junaradan rakennusta tattien kanssa.


Päivän huumoripala... kouluun ei saa viedä EDES leikkiaseita...


Kommentit

  1. Mun mies vei lapsena metsästyskiväärin Show and Telliin. Käveli vielä monta kadunpätkää kouluun pyssy kädessä, kukaan ei reagoinut. Näin villissä lännessä vielä 80-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no ihan aiheestahan se kai tossa lukee ja tiedän paljonkin perheitä joissa on ase ja meillekin on sellainen tulossa harrastuskäyttöön :)

      Poista
  2. Onnea uudelle blogille ja uudelle elämänvaiheelle sen myötä!

    VastaaPoista
  3. Hyvää koulun alkua! Ja onneksi lauantaina selvisitte kovalla säikähdyksellä, kyllä mahtoi olla kuitenkin järkytys se ikkuna-juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli se järkytys ja on vieläkin, huolimatta siitä että tähän oltiin varauduttu ja ikkunan avaaminen estetty.

      Poista
  4. Voi miten suloinen koulutyttö! Tosi ihana on myös tuo viimeisen kuvan tunnelma, pojat omissa asennoissaan ja koirakin paikalla päivystämässä. Mahtavan näköinen sohva, kun siihen mahtuu tuon ikäinen oikein mahalleen lekottelemaan noin päin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eilen oli kiva päivä ja se tosiaan näkyy tossa kuvassa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi