Martta on
vauhdissa... L:n Kaima nukkuu vielä ja Koira tekee kaikkensa saadakseen sen
pystyyn. Laumalle laitoin just Tuhkimon pyörimään. Kello on vaille kahdeksan ja
tuore leipä on jäähtymässä tossa tasolla aamiaista varten ja mustuneista
banaaneista pyöräytetyt kakut uunissa paistumassa. Tänä aamuna, mä olen kone.
Kaimaa on ihanaa
tavata, puhua menneitä ja tulevia. Syvällisiäkin. Tässä iässä ja näin monta
vuotta toisensa tunteneena, uskaltaa jo puhua oikeita asioita. Oikeaa elämää ei
vaan hyvää kuuluu, mulla menee aina ihan sairaan hyvin ja maailma on kas, niin
kaunis. Onhan se kaunis, se maailma, ja hyvin menee mutta taustalla virtaa myös
ne syvemmät vedet. Lapset kasvaa vuodessa paljon, etenkin tässä vaiheessa.
Siitäkin on hyvä puhua. Kuulla miten toisen silmin näkee.
Siis MITEN sä saat noi leivät kohoamaan noin ihanasti?
VastaaPoistaT. Perheeni syö lähes aina tahatonta rieskaa.
Käännän ja julkaisen reseptin heti kun ehdin... helppoo!
PoistaOi, toi leipä! :P~
VastaaPoistaLuen blogiasi edelleen kuin hyvää kirjaa, joka ei koskaan lopu! Luettuani putkeen joulukuun puolesta välistä Tammikuun loppuun, olen hengästynyt, liikuttunut ja ajatukset rientävät eri suuntiin.
VastaaPoistaOnneksi rinsessan sairaalareissu päättyi hyvin, onpa teitä taas koeteltu!
Aina blogiasi lukiessa tulee mieleen, onko teillä siellä rapakon takana vuorokaudessa enemmän tunteja, vai miten ihmeessä kerkeät ja jaksat!
Muiden tapaan harmaata ja tasaista talvenjatkoa toivottelen :)
-E
-E
Kiitos! :) Kyllä meillä tietääkseni on ihan saman verran tunteja vuorokaudessa - kai LOL
Poista