Siirry pääsisältöön

sumee logiikka


Pää on täynnä ajatuksia. Ne kiitää ohi, nappaan kiinni ja päästän taas irti... Omanlaistansa meditaatiota.

Viikatessani pyykkiä olin vilpittömän kiitollinen Kummitäti T:lle joka hoiti homman viime viikolla. Samalla mietin miten hassua se on, ettei se oma ja omasta mielestä täysin pistämätön logiikka ole ollenkaan niin täydellinen toisen mielessä. Ihminen on vajavainen – siis mä, EI Kummitäti T, tai siis varmasti sekin, mutta ei tässä kohdassa – mun vaatehuonelogiikka ei siis välity täydellisenä eteenpäin ja näin ollen voitaneen todeta että se logiikka on mun korvienvälissä eikä siellä vaatehuoneessa. Ymmärrän paremmin myös L:llää joka väittää ettei niistä vaatehuoneista voi mitenkään löytää yhtään mitään.

Täähän on rinnastettavissa siihen kun on jonkun toisen kotona ja yrittää tyhjentää tiskikonetta. Se on ihan hillittömän vaikeeta arvata mihin kaikki menee ja kuuluu. Meilläkin on aterinlaatikossa aterimet epäloogisesti järjestyksessä haarukka-lusikka-veitsi mä jopa itse myönnän et se ehkä on epäloogista mutta kun ne nyt on olleet niin, niin kauan kuin jaksan muistaa.  Niin ja sit se miten jokainen täyttää sen tiskikoneen omalla tavallaan, mä tiedän useammankin ihmisen joka järjestää sen ”oikein” jonkun toisen jäljiltä, itsekin oon tainnut joskus siihen syyllistyä.

Vaihdan lakanat ja salaa kaipaan taas itse itsensä peseviä ja viikkaavia lakanoita. Viiden ihmisen lakanat, neljä aluslakanaa, neljä pissalakanaa, viisi pussilakanaa ja viisi plus neljä, eli yhdeksän tyynyliinaa... pois ja pesuun ja kuivausrumpuun ja viikaten ja kaappiin ja uutta tilalle. Puhtaat lakanat tuntuu ihanalta, mutta kunpa joku muu vaihtais ne. Eniten inhoan lakanoiden vaihtamista kerrossängyn yläsänkyyn. En taida olla ainoa. Mä voisin myös tehdä väitöskirjan aiheesta, joku kastelee sänkynsä tai oksentaa sinne aina lakanoiden vaihdon jälkeisenä yönä. Vältän siis lakanoiden vaihtamista lasten sänkyihin turhan usein.


Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Meillä ensin mies täyttää tiskikoneen oikein, mun jäljiltä, ja jos anoppi on maisemissa niin se järjestää sitten vielä ylipäällikön oikeudella hiukan paremmin.

    Koska jumala paratkoon sitä että tiskit tulisivat puhtaaksi jotenkin väärässä järjestyksessä tiskikoneessa ollen.

    Mua muuten selvästi vituttaa tämä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meissä jokaisessa suu pieni tiskikonenatsi, MUTTA älköön kukaan - edes ja etenkään anoppi - koskeko toisen oman tiskikoneen sisältöön.

      Poista
  3. Meillä on nykyään aterimet anopilta opitun kaavan mukaan laatikoissa: haa-vei-lu, haarukat-veitset-lusikat. Minusta siinä oli niin ihana muistisääntö, että pakko oli ottaa käyttöön. :)

    Tiskikonetta joskus järjestelen miehen jäljiltä ihan siksi, että hänen tätyttösysteemillään (tai ehkä hänellä ei ole mitään systeemiä siinä) koneeseen mahtuu astioita ehkä puolet siitä määrästä kuin mitä minä saan sinne mahtumaan. Mutta liikaakaan ei kannata ahtaa, koska sitten ei tule puhdasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sääntö! L lähinnä lappaa astiat tiskikoneeseen piiloon, eikä niistä ikinä tulis puhtaita jos ne jättäis sinne niin. En jaksa naputtaa, korjaan vaan kaikessa hiljaisuudessa (esim lasit niin et kanta osoittaa kattoon).

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi