Siirry pääsisältöön

kuka sä oot?


Musta tuntuu et me nyt vihdoin ja viimein ollaan päästy siihen tasaisen tavalliseen ”harmaaseen” arkeen. Ei se arki harmaalta tunnu, aurinko paistaa ja elämä on täyttä ja hyvää. Kaks sitruunakakkua – whole wheat, vähäsokerinen... M:lle evääksi – uunissa, edessä kuppi kahvia ja pojat katsoo leffaa, ja pyörii tässä jaloissa hakemassi milloin vettä, milloin pusuja tai haleja. Mä kuuntelen musiikkia ja L nukkuu ylhäällä flunssaansa pois.Kohta Kummitäti K ja Kummilapsi tulee kylään ja iltapäivällä mennään O:n fysioterapiaan. Hyvällä tavalla tavallista ja tasaista siis.

Eilen en olis jaksanut lähteä kirkkoon aamulla, kun aurinkokin paistoi niin ihanasti ja piha tuntui kutsuvan ja lenkkipolku ja... M halus kirkkoon ja pyhäkouluun, ja kirkkoon siis mentiin. Hyvä et mentiin, tuli hyvä mieli ja taas vähän uutta perspektiiviä eloon. Tuli tavattua ystäviä ja vaihdettua kuulumisia. Musta on ihan älyttömän makeeta et meillä on nelivuotias tarvittaessa patistamassa laiskaa mutsia sunnuntai aamuisin. Jossakin vaiheessa M kysyi et voitaisko me ens viikolla mennä siihen aikaisempaan jumalanpalvelukseen. Vastasin et joo voidaan, mutta miks? Koska hän haluaa olla vielä nopeemmin vaatteet päällä. Kysyin uudestaan kun olin ihan varma et tässä nyt oli joku oikee syy miks se haluu mennä kirkkoon kymmeneltä eikä yhdeltätoista, ja tulihan se sieltä kun vähän onki... Ne lapset siellä aikaisemmassa kirkossa on kuulemma kivempia. Tästä lähtien mennään siis aikaisempaan kirkkoon.

M sai tänään vihdoinkin uuden bussikuskin. Erilaisia sijaisia on ollut koko alkuvuoden ja välillä se on ollut myöhässä ja sit taas etuajassa ja aina eri tyyppi ja se erityyppiys on ollut M:lle aika rankkaa, Tänä aamuna meillä oli mukava vanhempi herra, M siltä heti kysyi et ”kuka sä oot?” – siis ei, mikä sun nimi on tai et mun nimi on M, mikä sun nimi on – ja se vastas et ”Mä oon Bruce, sun uus ja oma kuski. Kukas sä oot?”  M vastas et se on M ja oli tyytyväinen, niin minäkin.

Just nyt elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan ja tuntuu helpolta. Sadetta seuraa aurinko ja sit taas jossakin vaiheessa uusi sade tai myrsky... nautitaan nyt tästä aurinkoisesta tyvenestä edes hetki. 


Kommentit

  1. Hei, tuolla nimissä taisi olla yksi freudilainen, laitoin vain jos ei ollut tarkoituksella. Mukavaa, että "harmaa" tuntuu hyvältä, ei kuulosta kyllä harmaalta, hyvältä vain! :)

    VastaaPoista
  2. Täältä lumisateen ja takatalven ja epätoivon keskeltä katson pioninjuurakoita kateellisena. Ihan mahtavaa!!!

    Ja mäkin tykkäään jo Brucesta.

    Ihana M kun pitää huolen perheen sielunravinnosta. Ja osaa valita seuransa. Hienoa kertakaikkiaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätauringon lämpö tekee kyllä kieltämättä hyvää :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi