Siirry pääsisältöön

kuka sä oot?


Musta tuntuu et me nyt vihdoin ja viimein ollaan päästy siihen tasaisen tavalliseen ”harmaaseen” arkeen. Ei se arki harmaalta tunnu, aurinko paistaa ja elämä on täyttä ja hyvää. Kaks sitruunakakkua – whole wheat, vähäsokerinen... M:lle evääksi – uunissa, edessä kuppi kahvia ja pojat katsoo leffaa, ja pyörii tässä jaloissa hakemassi milloin vettä, milloin pusuja tai haleja. Mä kuuntelen musiikkia ja L nukkuu ylhäällä flunssaansa pois.Kohta Kummitäti K ja Kummilapsi tulee kylään ja iltapäivällä mennään O:n fysioterapiaan. Hyvällä tavalla tavallista ja tasaista siis.

Eilen en olis jaksanut lähteä kirkkoon aamulla, kun aurinkokin paistoi niin ihanasti ja piha tuntui kutsuvan ja lenkkipolku ja... M halus kirkkoon ja pyhäkouluun, ja kirkkoon siis mentiin. Hyvä et mentiin, tuli hyvä mieli ja taas vähän uutta perspektiiviä eloon. Tuli tavattua ystäviä ja vaihdettua kuulumisia. Musta on ihan älyttömän makeeta et meillä on nelivuotias tarvittaessa patistamassa laiskaa mutsia sunnuntai aamuisin. Jossakin vaiheessa M kysyi et voitaisko me ens viikolla mennä siihen aikaisempaan jumalanpalvelukseen. Vastasin et joo voidaan, mutta miks? Koska hän haluaa olla vielä nopeemmin vaatteet päällä. Kysyin uudestaan kun olin ihan varma et tässä nyt oli joku oikee syy miks se haluu mennä kirkkoon kymmeneltä eikä yhdeltätoista, ja tulihan se sieltä kun vähän onki... Ne lapset siellä aikaisemmassa kirkossa on kuulemma kivempia. Tästä lähtien mennään siis aikaisempaan kirkkoon.

M sai tänään vihdoinkin uuden bussikuskin. Erilaisia sijaisia on ollut koko alkuvuoden ja välillä se on ollut myöhässä ja sit taas etuajassa ja aina eri tyyppi ja se erityyppiys on ollut M:lle aika rankkaa, Tänä aamuna meillä oli mukava vanhempi herra, M siltä heti kysyi et ”kuka sä oot?” – siis ei, mikä sun nimi on tai et mun nimi on M, mikä sun nimi on – ja se vastas et ”Mä oon Bruce, sun uus ja oma kuski. Kukas sä oot?”  M vastas et se on M ja oli tyytyväinen, niin minäkin.

Just nyt elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan ja tuntuu helpolta. Sadetta seuraa aurinko ja sit taas jossakin vaiheessa uusi sade tai myrsky... nautitaan nyt tästä aurinkoisesta tyvenestä edes hetki. 


Kommentit

  1. Hei, tuolla nimissä taisi olla yksi freudilainen, laitoin vain jos ei ollut tarkoituksella. Mukavaa, että "harmaa" tuntuu hyvältä, ei kuulosta kyllä harmaalta, hyvältä vain! :)

    VastaaPoista
  2. Täältä lumisateen ja takatalven ja epätoivon keskeltä katson pioninjuurakoita kateellisena. Ihan mahtavaa!!!

    Ja mäkin tykkäään jo Brucesta.

    Ihana M kun pitää huolen perheen sielunravinnosta. Ja osaa valita seuransa. Hienoa kertakaikkiaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätauringon lämpö tekee kyllä kieltämättä hyvää :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...