Siirry pääsisältöön

tuhannen taalan haaste


Säännöt:

1. Kiitä haasteen antajaa.   Kiitos Vintti!
2. Kerro 8 asiaa itsestäsi.

Mitä kertoisin, siis sellaista jota en ole jo kertonut...

  • Mä koen olevani sulketunut, hiljainen ja vetäytyvä. Mieluummin kuuntelen kuin puhun ja monet kai siks tykkää et mä oon jotenkin pelottava.
  • Tykkään lukea, mutta lukemisen laadusta en menis takuuseen. En oo vieläkään kasvanut riittävän vanhaksi innostuakseni elämänkerroista, saati sitten poliittisista elämänkerroista.
  • Kirjoittaminen tuntuu turvalliselta tavalta ilmaista itseään. Kaipaan kuitenkin muiden palautetta ja tirkistelyä... tykkään siis kommenteista.
  • En oo parhaallakaan tahdolla ns. klassinen pukeutuja, sievä ajaton ja sivistynyt. Oon tällainen juppi-hippi-punkkari, se mekko ja bootsit (maihinnousukengät) tyyppi. Pukeutumisessa mua vaivaa vaikea Peter Pan -kompleksi, en halua pukeutua aikuisesti.

  • Oon maaninen hampaittenpesijä ja puhdistaja ja mun on vaikea ymmärtää miten joku ei lankaa ja kaivele ja harjaa ja... L ei tee näitä edellämainittuja samalla tahdilla kuin mä ja silti sillä on ihan puhtaat ja terveet hampaat.
  • Viini – siis viini, EI alkoholi - on tärkeä osa elämää, oikeesti. L salakuljetti mulle punkkua sairaalaan ja lipittelin sitä siellä – toki terveydellisistä syistä – salaa kahvimukista. Pullon otin mukaan lähtiessäni kun en halunnut et ne raportoi mut lastensuojeluviranomaisille äitinä, joka ei voi olla edes lastensairaalassa dokaamatta.
  • Paasaan. Kun oon jostakin jotakin mieltä tykkään mouhota ja paasata aiheesta, antakee anteeksi tai jatkakaa matkaa. Saa olla myös erimieltä ja perustellusti esittää oman kantansa.
  • Mulla on sisko joka löysi mut viime keväänä, mua muutaman vuoden vanhempi.


3. Vastaa haastajan 8 kysymykseen;

1. Onko uskonnolla väliä? Ihmissuhteita solmiessa?

Ei varsinaisesti. Kulttuurieroilla on mun silmissä isompi vaikutus kuin uskonnolla itsessään. Ystävyyssuhteissa uskonnolla ei mun mielestä ole mitään merkitystä. Parisuhteessa sillä on ehkä jokin merkitys. Kysymys itsessään on kai että mikä on todennäköisyys hartaan kristityn ja juutalaisen rakastua toisiinsa? Voisi kuvitella sen olevan melko pieni. Ja toisaalta ihan samalla tavoin kuin moni on tapakristitty on yhtälailla olemassa tapamormoneja, tapamuslimeita, tapajuutalaisia jne.

2. Jos sinun pitäisi luopua  joko  mahdollisuudesta kuulla, tai nähdä- kummasta luopuisit? Miksi?

Luopuisin empimättä kuulosta. Pelkään pimeää tai enneminkin sitä ettei pimeässä näe ja siksi ajatus siitä että olisin sokea on ihan järjettömän pelottava.

3. Tekemäsi laiton asia?

Puhun puhelimeen ajaessani autolla ja ajan useimmiten pientä ylinopeutta. Kumpikaan ei ole kovin iso rikos mutta silti laitonta.

4. Taito, jota sinulle ei ole- jonka olisit aina halunnut?

Haluaisin osata tanssia hyvin. Siis ihan niitä tavallisia valsseja ja tangoja ja muita. Ei kilpatanssia, mutta tanssia.

5. Se hulluin, typerin ja muka-naurettavin haaveesi. Se umpihullu ?

Ostaa pieni hotelli pikkukaupungista rannikolla, asua siellä ja pyörittää sitä. Laittaa asiakkaille aamiaista ja juoda lasi viiniä yhdessä iltasella. Ne samat asiakkaat kävis siellä vuodesta toiseen ja loipulta ne olis jo puolituttuja.

6. Olla onnellinen. Mitä se sinulle on?

Onnellisuus on kokonaisvaltainen hyvänolon tunne. Se hetki kun saavuttaa kaiken kiireen keskellä hetkeksi sen ymmärryksen kaikesta siitä mitä on saanut ja kuinka onnekas onkaan. Se on mun kolme lasta. Se on L. Se on Koira. Se on oma ihana koti. Elämä on onnellista ja olen siitä kiitollinen.

7. Kirja,jonka luet aina uudelleen ja uudelleen, ja uudelleen?

Rebecca Wells, “Divine Secrets of Ya-Ya Sisterhood”. Aikoinaan terapeuttini mulle suosittelema kirja ja ilmeisen hyvä valinta häneltä minulle.

8. Mitä et voi antaa anteeksi? joko itsellesi, tai jolle kulle toiselle?

Omalle äidilleni on ihan hillittömän vaikeeta antaa anteeksi hänen keskenkasvuista äitiyttään. En tiedä miksi, se vaan on ihan kamalan vaikeeta. Muuten olen aika hyvä antamaan asioita anteeksi – kai? – uskottomuuden, puolin ja toisin, kompastumiset omassa äitiydessä – tosin just nyt painin ihan hirvittävien tunnon tuskien kanssa siitä etten ottanut M:n kipua aluksi tosissani, elämän kolhut, omat ja muiden huolimattomat sanat...

4. Keksi 8 uutta kysymystä.

tämä taitaa olla se vaikein osuus...

  1. Minkä elokuvan haluat nähdä yhä uudelleen ja uudelleen?
  2. Mitä haluat tehdä jäätyäsi eläkkeelle? Aiotko jäädä eläkkeelle?
  3. Mikä susta tulee isona?
  4. Haasteellisin kohtaamasi tilanne? Miten ratkaisit sen?
  5. Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen?
  6. Missä tykkäät ajatella?
  7. Kissa vai koira? Molemmat? Ei kumpikaan? Miksi?
  8. Kirja tai kirjat joita luet just nyt?


5. Haasta 8 bloggaajaa( joilla on alle 200 lukijaa)

Haastan mukaan Tiuhtin, V:n, Amerikanmeiningin, Humanistimutsin, Vinkeän Äidin ja ihan kenet vaan joka haluaa vastata 


Kommentit

  1. =D Utmärkt!!

    Mä x salakuljetti aikanaan mulle
    itte leivotun kääretortun sairaalaan! =)
    Luksusta muovipussitettujen tyynyjen
    ja radiota huudattavan petikaverin keskeen... ;)

    Hmm.
    Ja muutenkin -
    mukava "tutustua" enempi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne muovityynyt ON ihan kamalia ja sairaalassa useimmiten myös huonekaverit. Sairaalassaolo kun on jotenkin niin henkilökohtaista että tarvitsee tavallista isomman ja mieluusti hiljaisemman reviirin.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos kun haastoit! Oikeesti! Mä tykkään näistä ns. oikeista kysymyksistä... ei et mikä mun lempiväri on tai et juonko kahvia vai teetä...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi