Siirry pääsisältöön

varpaatkin vihertää


Hypätään toiseen kertaan pois aiheesta ja myös mun uudesta best buddystä Jessestä – siihen palaan kyllä myöhemmin, toisinajattelijoita ja kyseenalaistajilta pyydän anteeksi.

Tässä kriisissä muhun on iskenyt myös luomu. Tai siis luomuhan muhun on iskenyt jo aikaa sitten, mutta tää ”ongelma” vaikuttaa olevan sekä yltymään että pahenemaan päin. Alkuunhan meille tuli ruokaremontti, joskus jo vuosia sitten. Luovuttiin transrasvoista, vältettiin glukoosifruktoosisiirappia ja liian kaukaata tänne matkustaneita vihanneksia ja hedelmiä. Ei tulis mieleenikään ostaa Afrikasta tänne lennätettyjä appelsiineja kun niitä kasvaa lähempänäkin. Ai miks? No siks, että ensinnäkin se määrä käsittelyaineita ja myrkkyjä mitä ne tarttee tehdäkseen sen hillittömän matkan ja päätyäkseen edelleen kauniina ja ihanina kaupan tiskiin ja sit toiseks se että appelsiineja saa täältäkin eikä mulla ole tarvetta tukea niiden rahtaamista pallon ympäri. Sit lasten synnyttyä siirryttiin valtaosin luomuun ja poistettiin myös epäsokerit ja väriaineet ja säilöntäpee. Jossakin vaiheessa rupesin leipomaan leivänkin itse, tietääpähän mitä siinä on - luomujauhoja, hiivaa, merisuolaa ja vettä – maistuukin paremmalta.

Ja sit tää prosessi levis tiskiaineeseen ja pyykinpesuaineeseen ja käsisaippuoihin, ja lopulta shampoon ja hoitoaineen kautta kosteusvoiteisiin, meikkeihin, huulirasvaan ja hammastahnaan. L siivoaa myrkyillä, siivotkoon. Peseydytään kuitenkin terveellisemmillä ja turvallisemmilla tuotteilla. Jopa käsidesi on meidän perheessä olevinaan jotenkin vähemmän myrkyllistä. Ainakin se tuoksuu paremmalle.

Alkuviikosta seikkailin lukijoitteni blogeissa ja törmäsin tähän juttuun. Eilen UPS toi mulle paketin ja nyt olen sit nakannut pikkuhousunsuojatkin mäkeen. Kestovaippailemaan en enää ryhdy. Aamulla mietin et sit kun M tulee siihen ikään, että sen kuukautiset alkaa... käyttääkö kukaan enää niitä kertakäyttöisiä siteitä ja tamponeja, vai onko kaikilla kuukuppi ja gladragit mukana matkassa.

Toissapäivänä seikkailin ekokaupan (Whole Foods Market) hiusvärihyllyssä, mutta en vielä uskaltanut hypätä siihen systeemiin vaan hain L'Orealit toisesta kaupasta. Eiköhän niittenkin aika kuitenkin vielä tule.

Vähitellen ja pikkuhiljaa me aletaan vihertämään ja vaikken ekoilija olekaan - sen näkee, jos ei muusta, niin autosta - niin uskon että ihminen on sitä mitä itseensä mättää – sisään ja/tai ulos – ja että itsestä on parempi pitää hyvää, hyvää huolta. 


Kommentit

  1. Siis käyttääkö kukaan enää kertakäyttösiteitä?! Muovinpala alushousuissa hiostamassa, ei kiitos. Mulla on ollut kuukuppi käytössä jo yli 6 vuotta, sillon ei ollut mitään väri- tai glitterversioita, niistä vain haaveiltiin! Mut oltiin varmaan ylpeitä siitä, et siihen aikaan markkinoilla oli 4 kuukuppimerkkiä: 1 Kanadasta, 1 Yhdysvalloista, 1 Iso-Britanniasta ja 1 Suomesta. Nyt merkkejä on aika paljon enemmän. Sitä ennen oon käyttänyt kestositeitä 90-luvun lopusta alkaen. Niitä myytiin sillon Ruohonjuuressa, joka ei ollut yhtään niin suosittu ja jokaisen tiedossa oleva kauppa kuin nykyään. Sillon ei ollu vielä söpöjä kuoseja, kuten nykyään. Onneksi maailma muuttuu ja luomu on Suomessakin jo tosi in.

    Mä en muuten käytä enää shampootakaan. Pesen vedellä hiukset ja joskus ihan ruokasoodalla ja huuhtelen etikkavedellä. Toimii! Kampaajalla käydessä kuitenkin suostun siihen, et hiukset pestään, vaik se haju on karsee. Tää on varmaan just sitä ekoilua, heh. Mut teoillamme luomme tulevaisuuden ja maapallon varat on rajalliset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätellen siitä minkälainen valikoima kertiksiä löytyy kaupasta niin eiköhän valtaosa käytä kertiksiä :)

      Poista
  2. :)

    Millaisia luomuhammastahnoja käytätte? Mä olen nyt yrittänyt etsiä lapselle sopivaa luomuhammastahnaa. Periaatteessa en tahtoisi siinä olevan fluoria, mutta mitenkähän toi fluorittomuus sitten vaikuttaa... Vähän vanhemmalle voi jo antaa xylitolpurkkaa tietty. Taidan jatkaa vesipesuja tuon pikkuisen kanssa, vaikka hammaslääkäriltä tuleekin noottia.

    VastaaPoista
  3. Eikö teillä syödä enää edes Kraftin mac&cheeseä laatikosta? Kun itse asuin vähän aikaa USA:ssa niin hämmästelin kyseisen ruokalajin suosiota. Tuntui olevan jokaisen kotiäidin perusvalikoimassa sekä ravintoloiden ruokalistassa. Kokeilin tuotetta itsekin, mutten ihan innostunut eivätkä lapsetkaan. Maku oli omaan suuhun erikoinen ja suutuntuma mössöinen. Ja kun katsoin tuoteselostetta niin ei se kyllä mitenkään ravitsevaa ole; suolaa, sokeria, rasvaa, säilöntä- ja väriaineita. Pysymme siis perussuomalaisessa itsetehdyssä makaronilaatikossa. Tietääpähän ainakin mitä syö :)

    -Emma-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kraft on siivonnut tuotettaan sille tasolle, että meillä syödään sitä. Siinä on enää makaronia ja juustosoosin ainekset... maitojauhe, juustojauhe, värinä annatto. Meidän lapset rakastaa mac&cheeseä ja vastavuoroisesti jättää mun rakastaman suomalaisen makaronilaatikon lautaselle.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi