vastoin odotuksia

Se oli sellainen uusi vuosi. Kaikin puolin hyvä ja mukava. Nyt eletään tätä vuotta. Vielä tänään se on uusi, ehkä huomennakin. Viimeistään ensi viikolla se on tämä vuosi, ei enää uusi.

Palataan eiliseenja viime vuoteen, vielä kerran.

Päivällä M ”kertoi” mulle vitsin. Se istui päivällispöydässä – syömättä taaskaan mitään – kaatoi tahallaan lasinsa ja heitti sen vielä lattialle. En ehtinyt edes sanoa mitään kun kirkas tytön ääni sanoo mulle ”Just joking!” Jostain hampaitteni välistä saan puristettua ulos kysymyksen: ”Was this intended to be a joke?” – ”Yes”. Hmmm... M:n pyyhkiessä lattiaa mä yritän kertoa sille mikä tekee vitsistä vitsin ja miksi tää nyt ei ihan ehkä täyttänyt vitsille annnettuja kriteereitä.

Me mentiin juhliin ajoissa, tarkoituksella. Mun ajatus oli et jos me ollaan siellä ensimmäisten joukossa M ja pojat saa vähitellen kaikki ne ihmiset ympärilleen ja se menee tavallaan kivuttomammin. SE oli niin sanotusti tuhannen pisteen suunnitelma ja kaikki tuhat pistettä kajahti kotiin. Meidän lapsilla oli hauskaa.

M ja K leikki keskenään koko illan. O seuraili isompia lapsia ja pölli niitten limutölkit aina kun silmä vältti. Poika oli täydessä sokerikännissä koko illan ja aina kun se törmäs muhun se puristi aarrettaan kaksin käsin, rystysen valkoisina... en vienyt, juokoot sokerinsa, ajattelin. Kummisetänsä kertoi et siellä se oli yläkerrassa bilettänyt. Ottanut huikan tölkistä, nostanut kädet ylös ja juossut pitkin yläkertaa ja toistanut saman uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Mä olin M:sta ylpeä, se pärjäs niin hienosti ja jaksoi ja leikki. Niin kamalan paljon se on vuodessa oppinut. Siitä on melkein tullut se ihan tavallinen lapsi. Mä en melkein kehtaa enää kutsua sitä erityiseksi, erityisen ihanaksi vaan.

Kotiin me tultiin vasta yhdentoista jälkeen. Yöpaidatkin laitettiin päälle vasta ennen iltakymmentä. Aamulla M heräs ekana, vähän vaille kahdeksan. Täähän meni kuin elokuvissa. Mä olen edelleen jotenkin hämmentynyt siitä.

***

Eilen menetin yhden ulkomaankirjeenvaihtajistani. Tilalle sain rakkaan ystävän takaisin. En sure. Nyt mä odottelen et koska kehtais soittaa... on ne varmaan jo hereillä, mutta 27 tuntia matkalla ja eiliset juhlat päälle tehnee kuitenkin tehtävänsä.