Siirry pääsisältöön

nihkeä aamu


Kolmikko istuu aamiaispöydässä keskustellen kuolemisesta ja sairaalasta...

M: am I going to die at the hospital?
K: yes, on a firetruck
M: no, I will take an ambulance to die there
O: yeah…

Jossakin vaiheessa keskustelua päästää kuoleman peruuttamattomuuteen ja siihen kuinka kaikki suree ja itkee kun M kuolee sairaalassa. Mistä tähän tultiin? Ei aavistustakaan. Riemukasta lauantaita vaan kaikille.

***

Ennen tätä aamiaista - jolla kukaan ei halunnut syödä mitään mitä oli tarjolla, koska kaikki oli pahaa. - päästin Koiran pissalle ja näinhän se taas karkas. Siellä mä sit laukkasin pitkin sumuista naapurustoa yöpaidassani vuorotellen karjuen koiraa ja kiroillen äänekkäästi. Löysin sen sieltä samasta paikasta, sen naapurin pihalta jonka mielestä meillä on huonosti käyttäytyvä koira. Tottakai se oli siellä ja minä myös - yöpaidassa - ja naapuri pihalla just lähdössä johonkin. Suittuna ja raikkaana ja järjestyksessä.

***

O:lla tais olla kasvukipuja koska öiset heräilyt ja itkukohtaukset loppui kuin veitsellä leikaten sen jälkeen kun tajusin tuikkasta sen kurkusta alas vähän buranaa. Sen sijaan mä näen miten tää M:n kanssa saavutettu uniauvo vetelee viimeisiään... se heräilee taas öisin ja sen viereen pitää taas mennä ja sieltä ei saa lähteä pois. Tänään se suuttui mulle, kun olin hiipinyt pois sen huoneesta ennen kuin se heräs... joo, alakertaan kahville. Sen jälkeen on sylitelty. Mun mielestä enemmän kuin tarpeeks. M:n mielestä ei läheskään riittävästi... "If I start to cry, you will have to hold me!"

Onneksi pääsen töihin karkuun.

Toisten karkit on järjestyksessä ja toisten on - karkkeja.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...
40 kommenttia
Lue lisää