Siirry pääsisältöön

nihkeä aamu


Kolmikko istuu aamiaispöydässä keskustellen kuolemisesta ja sairaalasta...

M: am I going to die at the hospital?
K: yes, on a firetruck
M: no, I will take an ambulance to die there
O: yeah…

Jossakin vaiheessa keskustelua päästää kuoleman peruuttamattomuuteen ja siihen kuinka kaikki suree ja itkee kun M kuolee sairaalassa. Mistä tähän tultiin? Ei aavistustakaan. Riemukasta lauantaita vaan kaikille.

***

Ennen tätä aamiaista - jolla kukaan ei halunnut syödä mitään mitä oli tarjolla, koska kaikki oli pahaa. - päästin Koiran pissalle ja näinhän se taas karkas. Siellä mä sit laukkasin pitkin sumuista naapurustoa yöpaidassani vuorotellen karjuen koiraa ja kiroillen äänekkäästi. Löysin sen sieltä samasta paikasta, sen naapurin pihalta jonka mielestä meillä on huonosti käyttäytyvä koira. Tottakai se oli siellä ja minä myös - yöpaidassa - ja naapuri pihalla just lähdössä johonkin. Suittuna ja raikkaana ja järjestyksessä.

***

O:lla tais olla kasvukipuja koska öiset heräilyt ja itkukohtaukset loppui kuin veitsellä leikaten sen jälkeen kun tajusin tuikkasta sen kurkusta alas vähän buranaa. Sen sijaan mä näen miten tää M:n kanssa saavutettu uniauvo vetelee viimeisiään... se heräilee taas öisin ja sen viereen pitää taas mennä ja sieltä ei saa lähteä pois. Tänään se suuttui mulle, kun olin hiipinyt pois sen huoneesta ennen kuin se heräs... joo, alakertaan kahville. Sen jälkeen on sylitelty. Mun mielestä enemmän kuin tarpeeks. M:n mielestä ei läheskään riittävästi... "If I start to cry, you will have to hold me!"

Onneksi pääsen töihin karkuun.

Toisten karkit on järjestyksessä ja toisten on - karkkeja.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää