lauantai 2. helmikuuta 2013

nihkeä aamu


Kolmikko istuu aamiaispöydässä keskustellen kuolemisesta ja sairaalasta...

M: am I going to die at the hospital?
K: yes, on a firetruck
M: no, I will take an ambulance to die there
O: yeah…

Jossakin vaiheessa keskustelua päästää kuoleman peruuttamattomuuteen ja siihen kuinka kaikki suree ja itkee kun M kuolee sairaalassa. Mistä tähän tultiin? Ei aavistustakaan. Riemukasta lauantaita vaan kaikille.

***

Ennen tätä aamiaista - jolla kukaan ei halunnut syödä mitään mitä oli tarjolla, koska kaikki oli pahaa. - päästin Koiran pissalle ja näinhän se taas karkas. Siellä mä sit laukkasin pitkin sumuista naapurustoa yöpaidassani vuorotellen karjuen koiraa ja kiroillen äänekkäästi. Löysin sen sieltä samasta paikasta, sen naapurin pihalta jonka mielestä meillä on huonosti käyttäytyvä koira. Tottakai se oli siellä ja minä myös - yöpaidassa - ja naapuri pihalla just lähdössä johonkin. Suittuna ja raikkaana ja järjestyksessä.

***

O:lla tais olla kasvukipuja koska öiset heräilyt ja itkukohtaukset loppui kuin veitsellä leikaten sen jälkeen kun tajusin tuikkasta sen kurkusta alas vähän buranaa. Sen sijaan mä näen miten tää M:n kanssa saavutettu uniauvo vetelee viimeisiään... se heräilee taas öisin ja sen viereen pitää taas mennä ja sieltä ei saa lähteä pois. Tänään se suuttui mulle, kun olin hiipinyt pois sen huoneesta ennen kuin se heräs... joo, alakertaan kahville. Sen jälkeen on sylitelty. Mun mielestä enemmän kuin tarpeeks. M:n mielestä ei läheskään riittävästi... "If I start to cry, you will have to hold me!"

Onneksi pääsen töihin karkuun.

Toisten karkit on järjestyksessä ja toisten on - karkkeja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.