Siirry pääsisältöön

saatan karata


Yläkerrassa pyörii Toy Story. Alakerran telkkarissa on menossa Princess and the Frog. Mulla on menossa tauko. M on ollut lomalla tiistaista, huomenna on vielä lomaa, ja tänään on se päivä kun joku on koko ajan kiinni lahkeessa, pudonnut jostakin, pudottanut jotakin, kaatunut jossakin tai kaatanut jotakin. Tuntuu etten muuta teekään kuin luuttua lattiaa, laita ruokaa, lohduta ja laastaroi. Ei varmaan enempää kuin minään muunakaan päivänä, mutta joskus pitäis vaan saada tauko. Koirakin oksentaa ja empatiat on vähissä. Just sanoin sille et sellaiset koirat jotka oksentaa ei voi saada ruokaa koska en jaksa sitä oksennustakin pestä tosta matosta. Koiraparka.




Salaa suunnittelen taas vapaapäivää tai lomaa tai... jos toi L ei olis niin mukava saattaisin karata ja jättää sen pärjäämään tän lauman kanssa. Se sanoo et sehän on töissä. Niinhän se on, mutta siellä töissä ne muut on aikuisia. Siellä töissä pääsee yksin vessaan ja töillä on alku ja loppu. Kun mä meen vessaan joku hakkaa sitä ovea jos oon erehtynyt sen sulkemaan ja jopa lukitsemaan. Vanhin mun alaisista on neljä ja mun työpäivät ei ala eikä lopu ne vaan on. Mun työpäivä alkoi huhtikuun 17. 2008 klo 7:59am. Eka vapaapäivä oli elokuussa 2011. Sen jälkeen on vapaita ollut kai kolmesti ja muuten oon ollut ”on duty” 24/7/365. Alaiset on lisääntyneet yhdestä kolmeen. Pääsispä, pääsispä... viikoksi Suomeen, viikonlopuksi San Franciscoon tai luostarin hiljaisuuteen.

Valitsisinko toisin jos voisin? En. Useimmiten teen työni ilolla ja rakkaudella. Usein mun työ on hauskaa ja palkitsevaa. Haasteellista se ainakin on – aina. Just nyt mielessä on se seuraava isompi haaste, M:n erityisopetussuunnitelmapalaveri kymmenen päivän päästä. Halusin tämän elämän. Haluan edelleen tätä. Näitä päiviä tulee vaan väistämättä aina välillä ja silloin kadehdin niitä perheitä joissa on itsestäänselvyys että ne isovanhemmat on siinä ja mukana ja astuu remmiin tarvittaessa. Kateellinen saatan olla mutten kuitenkaan katuvainen. Tai ehkä enneminkin toivon että ne perheet joilla ne isovanhemmat on siinä lähellä ja halukkaita ja kykeneviä osallistumaan muistaisivat miten arvokasta se apu on.




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi18. helmikuuta 2013 klo 10.09

    Meilläkin asuu molempien isovanhemmat kaukana. Kateellisena kuuntelen miehen sisaruksien ja oman sisareni suunnitelmia menoista ja tuloista. Siellä kun aina on se vaihtoehto, että "mummu vie" tai "pappa voi tulla vastaan koulusta" tai "mumma hoitaa kesällä"...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää