maanantai 4. helmikuuta 2013

näkemyseroja


Muutamaan otteeseen oon vastannut uudella kirjoituksella kommentiin tai kommentteihin. Koskaan en ole varsinaisesti lainannut toisen kirjoittamaa kommenttia tekstin pohjaksi ja tänään teen tähän sääntöön poikkeuksen, koska siinä kiteytyy paljon sellaista mitä en itse ole osannut pukea sanoiksi ja se myös kiteyttää syyn miksi epäilen omaa itseäni. Toivoisinkin että ne joilla on tästä omia ajatuksia rohkenisivat kommentoimaan.

Kiinnostava kuvaus teidän kirkonne meiningistä!Opetuksista ja kannoista eri hengellisiin kysymyksiin ei taas oikein välittynyt kuvaa, ainakaan vielä tällä kertaa.

Sinänsä itse ajattelen, että on olemassa paljon eri uskontoja ja jopa hirmuinen määrä eri uskontoja, jotka sanovat pitävänsä Raamattua auktoriteettinaan. Kuitenkin uskomukset ja kannat vaihtelevat suuresti, mutta ne kaikki eivät voi olla totuutta.

Mielestäni Raamatun mukaan ei ole selvästikään sama mihin uskontoon tai mihin kirkkokuntaan kuuluu, vaan meidän jokaisen tulisi tutkia tarkkaan, millainen tapa palvoa, uskoa ja toimia miellyttää itse Jumalaa, Luojaamme.

Niinpä tietenkin on todella väliä sillä, mihin uskontoon kuuluu ja mihin liittyy ja miten elää. Homman ei tietenkään kuulu olla vain sosiaalista mukavanpitoa vaan kaiken ydinhän on usko Luojaamme ja hänen ja hänen Poikansa seuraaminen omassa elämässään.Seurakuntayhteys muihin tosi Jumalan palvojiin on kyllä myös antoisaa ja tärkeää. Jeesuksen tosi seuraajathan tunnistetaan mm varsinkin siitä, että heillä on rakkaus keskuudessaan.

Mukavaa talven jatkoa perheellenne! :)

Kommentti on ehdottoman asiallinen ja kertoo kirjoittajansa näkemyksen. Niinhän sen pitääkin. Niinhän mäkin täällä ruodin omaa näkemystäni tai yritän muodostaa sellaisen itsestäni ja maailmasta ympärillä tai ehkä enneminkin itsestä ja omista ajatuksista suhteessa siihen ympäröivään maailmaan.

Tässä kommentissa kiteytyy se mun oma epäilys. Voinko olla Kristitty? Voinko uskoa Jeesukseen? Onko mun oma uskoni hyväksyttävää? Ai miksi? No koska mä en oikeastaan ole samaa mieltä kirjoittajan kanssa ja mun Jeesukseni on ihan hirvittävän erilainen ja mun Jumala on hellä ja armollinen ja avarakatseinen.  Ehkä liiankin? Vai onko se vaan se ettei mulla ole omasta mielestäni sanan sijaan siihen mikä on oikein tai väärin näissä asioissa. Miksi mun kirkkoni Jeesus tai tapa tulkita raamattua olis parempi tai huonompi kuin sen naapurikirkon?  Mikä tekee Katolisesta, Ortodoksista, Lestadiolaisesta, Helluntailaisesta, Luterilaisesta, Muslimista, Hindusta, Budhistista, Ateistista – onhan sekin uskoa johonkin ettei usko mihinkään - tai mistään muusta sen paremman tai huonomman?  Voinko mä silloin edes ajatella olevani Jeesuksen opetuslapsi jos olen rehellisesti sitä mieltä että kaikilla on paikkansa tässä maailmassa? Meidän kirkko kuuluu Metodistikirkon alle. Mä en ole riittävän kokenut pystyäkseni sen kummemmin selittämään mitä siellä opetetaan ja mistä vinkkelistä. Mulle sillä ei oikeastaan ole kauheesti edes merkitystä. Ehkä pitäisi?

Raamattu on kirja. Kirkko, siis kristillinen kirkko, on organisaatio joka noudattaa raamatun oppeja ja tekstejä. Näkemyksiä kirjan sisällöstä on varmasti miljoonia, satoja miljoonia, miljardeja. Filosofisissa kysymyksissä ei useinkaan ole puhtaasti oikeeta ja väärää ja mun mielestä raamatun tulkinta kuuluu tähän samaan ja sehän siitä tekee aivan hillittömän mielenkiintoista. Kaksi erillistä ihmistä hahmottaa saman tekstin ihan eritavoin. Kumpi on väärässä? Ei kumpikaan. Vai molemmat? Kirkon ja raamatun nimessä on saatu aikaiseksi paljon hyvää ja moni on sitä mielktä että vielä paljon enemmän pahaa. Raamatulla, Jeesuksella ja Jumalalla on helppo lyödä. Ajatelkaa historiaa. Kuinka monta uskonpuhdistusta ja sotaa on Jumalan nimissä käyty ja käydään edelleen?

Mulle kirkko on paikka jossa tulee hyvä ja rauhallinen olo. Saan sieltä voimia seuraavaan viikkoon ja se herättää mua pohtimaan asioita uudella tavalla. Yhdellä tavalla se on vähän kuin koulua kävis. Opin uutta ja löydän maailmasta uusia ulottuvuuksia. Olen oppinut lukemaan raamattua ja oppinut ettei se tosiaankaan ole mikään tylsä kirja, vaan että siellä on hyvinkin mielenkiintoisia kirjoituksia. Kirkko on myös yhteisöä ja ilman sitä ei yhteisöä ei olisi kirkkoa tai rakennus olis, mutta ei seurakuntaa. Niinpä se sosiaalinen mukavanpito on myös tärkeetä, se luo yhteisön ja yhteisöllisyyttä.

Mun kauhukuva on muuttua ylläolevan kommentin kuvauksen kaltaieksi kristityksi. Jotenkin ahtaaksi. En halua olla ahdas. Haluan antaa tilaa ja olla avara.


9 kommenttia:

  1. Mun näkemyksen mukaan uskonnoissa on juuri se ongelma, että jokainen uskonto pitää omaa suuntaansa oikeana ja tuomitsee muut, toiset uskonnot kovemmin kuin toiset. Ja sen takia uskonnon nimissä on tehty paljon pahaa, tapettu ja sodittu, eikä ole ymmärretty, eikä edelleenkään ymmärretä, että Jeesus oli suuri henkinen mestari, eikä hänen opetuksiinsa liity kenenkään tai minkään ryhmän tuomitsemista. Olen suvaitsevainen ja ajattelen, että kaikki ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat, joten siksi uskontojen tuomitseva asenne sotii omia arvojani vastaan.

    Kuulun itse henkisten laulujen ryhmään, jossa lauletaan vanhoja useista eri uskontokunnista alkujaan olevia henkisiä lauluja. Tässä ryhmässä tulee esiin just se, että hyväksytään joukkoon kaikki, eikä tuomita ketään. Ryhmään kuuluu myös uskontokuntiin kuulumattomia. Meillä ei ole saarnaa, ei pyhiin teksteihin perehtymistä, ei minkäänlaista "käännytystä", ei rahan pyytämistä (päinvastoin, kaikki on ilmaista) ja kaikki ovat tervetulleita. Ilmapiiri on lämmin, yhteenkuuluvuuden tunne voimakas ja ihmiset ovat aina sovussa keskenään, eikä ketään suljeta pois ryhmästä.

    Aiemmin kirjoitit jotain sen suuntaista, että pastori Ben sanoi Jumalan haluavan, että annatte rahaa kirkolle. Se on minusta erinomainen esimerkki siitä, että hän on ja edustaa uskonnollisuutta, eikä henkisyyttä. Uskonnollisuus liittyy sääntöihin ja kaavoihin eli tiettyyn oppiin, henkisyys ei ole riippuvaista mistään ja henkisyydellä on mahdollisuus luoda uutta ja muuttaa maailmaa näin lyhyesti ja vapaasti sanottuna. Hyväksytäänkö tiedän metodistikirkkoon muuten myös muihin uskontokuntiin kuuluvia vai miten se oikein menee? Oletan, että olet/olit evankelisluterilainen. Miksi koet tarvitsevasi kirkkoa? Jos tää on liian henkilökohtainen kysymys, niin ohita se, mutta tuli mieleen näistä sun uskoa koskevista kirjoituksista. Onhan paljon ihmisiä, jotka uskovat ihan ilman seurakuntaa ja kirkkoa.

    VastaaPoista
  2. Minua viehättää se körttiläinen ajatus, että Jumala rakastaa rehellistä epäilijää tai uskonsa menettänyttä enemmän kuin sellaista joka teeskentelee että oma usko on erinomaisessa kuosissa ja rehentelee sillä miten on varma ja tietää niin hyvin Jumalan olemassaolon ja kaikki muutkin asiat. Körttiläisyydessä muutenkin korostetaan ihmisen pienuutta ja rikkinäisyyttä, ja ollaan laajalti sitä mieltä että kukaan ihminen ei ole kelvollinen toisia näissä asioissa komentelemaan. Siinähän asettaa silloin itsensä Jumalan asemaan, jotenkin erinomaiseksi mestariksi.

    Mun sisällä ainakin asuu pieni körtti. Ehkä ei ihan pienikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Mussakin taitaa siis asua pieni, tai vähän suurempikin körtti :) Tätähän mä yritän koko ajan selittää et mikä MÄ olen sanomaan mistään yhtään mitään ;)

      Poista
    2. Jos täällä Kaliforniassa olisi Siioninvirsiseuroja niin menisin. En ollut koskaan siis Suomessa herännäisyydessä mukana, mutta nyt vaan täällä muualla asuessa on jotenkin valjennut se miten perin-pahkiluterilainen sitä kuitenkin on, ja miten monta körttiläisyydestä kirkkoluterilaisuuteen juurtunutta ajattelutapaa tuntuu sillä lailla "luonnollisilta". Että niinhän se asia just, enemmän miettimättä, on. Täällä vasta on tajunnut että ei kaikkien mielestä ole. Ja niillä omilla ajatuksilla (esim. hyväntekeväisyydestä tai jumalasuhteesta) on nimenomaan evankelis-luterilaiset ja herännäisyyskristilliset juuret. Ruotsalaisen Paavo oli kova heppu.

      Poista
  3. (Ja sitäpaitsi Siionin Laulut on ihania.)

    VastaaPoista
  4. Nimenomaan siitä on kysymys, että mikäli uskonto (vaikkakin ns kristillinen oman määritelmänsä mukaan olisi) esim edistää sotaa ja verenvuodatusta tänä aikana, niin silloinhan ei voi olla kyse Jeesuksen tosi seuraajista. Jeesus kertoi, että joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu. Joka rakastaa veljiään ei tapa, vaikka nämä kuuluisivat eri uskontoon tai eri kansaan. Jeesus sanoi, että se joka ei rakasta veljeään, jonka näkee ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei näe.

    Mikäli olisi ihan sama mihin uskontoon kuuluu ja miten uskoo ja miten elää, Jeesus itse olisi tuskin kirjoittanut, että "Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra pelastu vaan se, joka tekee taivaassa olevan isäni tahdon."

    Tänä aikana on tyypillistä ilmiö, jonka Jeesus ennusti, eli tulee korvien kutkuttelijoita, jotka vesittävät Raamatun selvän ja raikkaan sanoman. Raamatun mukaanhan Jumala on se, jolla on oikeus määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja tahtonsa ja näkemyksensä Hän on ilmaissut sanassaan Raamatussa. Niiden, jotka haluavat miellyttää Jumalaa ja olla läheisessä suhteessa Häneen tulee etsiä Raamatusta, mikä se Jumalan näkemys ja tahto käytännössäkin on ja miten sen Raamatun mukaan tulee ilmetä Jumalaa ja hänen poikaansa rakastavien elämässä.

    Kuitenkin suurin osa (kuten Raamatussa ennustettiin) haluaa valita rusinat kaikista pullista eli toimia pääasiasa ihan vain niin kuin itsestä mukavalta tuntuu ja itseä ja omaa lihaa miellyttää ja sitten kuitenkin päätyä ajattelemaan, että Jumalan armohan kattaa kaiken kuitenkin, joten eipä tässä tartte miettiä, mitä se Jumala pitää oikeana tai vääränä.Haluanpa tässä uskoa, että kuitenkin se Jumala minut ja elämäntapani hyväksyy ja ikuinen elämäkin napsahtaa minulle siinä sivussa kuin Manulle illallinen.

    Hmmm...miksi Jumala olisi sitten nähnyt vaivaa henkeyttää Raamatun kirjoittajia kertomaan meille, mikä on oikein ja väärin ja kertomaan meille, miten Jeesuksen seuraajien tulisi elää...Miksi, jos valinnoillamme ja elämäntavallamme ei olisi merkitystä?

    VastaaPoista
  5. Itseasiassa Raamatussahan kerrotaan selvästi, että tärkeintä on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuin itseään. Monet asiat voi johtaa jo tästä. Lisäksi Jumala kertoo Raamatussa monia käskyjä seuraajilleen, esim että ei saa tappaa, ei saa varastaa, ei tule harjoittaa haureutta eli esiaviollista seksiä vaan seksi kuuluu kahden yhteen sitoutuneen, avioituneen ihmisen elämään.

    Kuitenkin niin monet haluavat kaikki rusinat pullista.: eletään niin kuin itsestä vain helpoimmalta ja mukavimmalta tuntuu ja uskotaan silti, että Jumala ei välitä siitä, miten elämme ja meillä voi kaikesta huolimatta mennä hyvin hänen kanssaan. Jumalan todellisesta tahdosta viis, Jumalalta vaan halutaan kaikki kiva ja hyvä ja mielenrauhaa ja tulevaisuudentoivo, muttei välitetä miettiä , mitä Luojamme oikeasti odottaa meiltä ihmisiltä.Mikä on se Isämme tahto. Kuten todettua, Jeesushan sanoi, että "Ei jokainen joka sanoo Herra, Herra pelastu, vaan se joka tekee Isäni tahdon."

    Kauhukuvani olisi tulla sellaiseksi kristityksi, jolle se oma mukavuudenhalu ja oman henkisen/hengellisen laiskuuden sallinta olisi tärkeämpi juttu kuin rakkaus Luojaan ja kiinnostus Hänen todellista tahtoaan kohtaan.Jos rakastaa, haluaa osoittaa sen teoillaan. Jos rakastaa, haluaa pyrkiä miellyttämään rakkautensa kohdetta ja välittää tämän kannoista ja ajatuksista.

    Jumalan kohdalla on vielä se, että Hän on Kaikkivaltias ja Hänellä on oikeus määritellä, mikä on oikein ja väärin. Hän ymmärtää, mikä on meille ihmisille parhaaksi ja jos rakastamme ja kunnioitamme Häntä, haluamme varmastikin myöntää Hänen suuruutensa meihin ihmisiin nähden.

    Jos ahtaudesta ja kapeudesta puhutaan, niin eiköhän näihin termeihin törmää ihan Raamatussa itsessän. : Puhutaanhan siellä kapeasta polusta ja leveästä polusta. Tien avaruutta ja leveyttä ei nyt ihan korkeimpiin sfääreihin Raamatussa ylistetä...miksi Luojamme seuraajien pitäisi sitten ylistää.

    Raamatussa myös kerrotaan, että "se portti on kapea, joka johtaa pelastukseen ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."

    Raamatussa siis kannustetaan olemaan tarkkoina ja valppaina, siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Samoin siellä kannustetaan todella ponnistelemaan, ei vain menemään sinne minne virta ja omat mielihalut sattuvat viemään.

    Se, mitä monet pitävät kapeutena ja ahtautena voi ollakin Isämme suojelua ja rakkautta lapsiaan kohtaan.

    Ansku

    VastaaPoista
  6. Lainaus bloggaajan itsensä tekstistä.:

    "Mun kauhukuva on muuttua ylläolevan kommentin kuvauksen kaltaieksi kristityksi. Jotenkin ahtaaksi. En halua olla ahdas. Haluan antaa tilaa ja olla avara."

    Eikö tässä ole jotain varsin ristiriitaista. Itse kauhistelee "ahtautta" ja haluaa "antaa tilaa ja olla avara" ja kuitenkin juuri menee henkilökohtaisuuksiin ja tuomitsee bloginsa kommentoijan kauhukuvaksi kristitystä, liian ahtaaksi.

    Eikö eritoten bloggaajan oma, henkilökohtaisuuksiin menevä kommentti itsessään edusta nimenomaan jonkinmoista ahtautta.

    Joku onkin kirjoittanut joskus osuvasti, että ne , jotka peräänkuuluttavat sallivaisuutta ja hyväksyväisyyttä ovat usein itse kaikkein sallimattomampia, koska he eivät salli ja hyväksy niitä, jotka eivät salli ja hyväksy kaikkea, mitä he itse sallivat ja hyväksyvät.

    VastaaPoista
  7. Juurikin noin eli "Kaikkein suvaitsemattomimpia ovat usein ne, jotka eivät suvaitse niitä, jotka eivät suvaitse kaikkea, jota he suvaitsevat."

    Näin olen sen itse lukenut ja pitääpä muuten tosi usein paikkansa.

    Toinen hyvä sanonta on.: "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin."

    Rasku

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.