keskiviikko 27. helmikuuta 2013

kiitos "avusta"


Omaa-aikaa kaksi kokonaista tuntia. Se on syytä käyttää harkiten ja huolella, nautiskellen. Lukea kahvilassa Hesaria, syödä lounasta, bloggata, ajatella, katsella ihmisiä...

M:n koulurepusta löytyi eilen kirje meidän perhetukihenkilöltä tai mikä se nyt onkaan. Koskaan en tätä naista oo tavannut ja tääkin ”kirje” oli siis kaikille jaettu moniste. En mä tiedä, ehkä kaikki muut vanhemmat lappaa nää paperit sieltä repun pohjalta suoraan roskikseen, mutta valitettavasti mun sisäinen suorittajani velvoittaa mua lukemaan ne. Olis vaan pitänyt, käyttää suoraan vessapaperina.



M:n luokalla on kolmetoista lasta ja niistä sanoisin että ainakin seitsemän on erityislapsia. Jokainen erityislapsen vanhempi taas tekee oman lapsensa hyvinvoinnin eteen taukoamatonta työtä ja päivät on siinä kaiken muun sivussa jatkuvaa harjoittelua ja treeniä, ihan vaan elämää varten. Mä itse tuuletan ja huudan hurraata jos onnistun M:n kanssa niin et se pukeutuu itse, pakkaa koulureppunsa ja jos oikein hyvin menee niin tekee tän riitelemättä. Samaten tuuletan salaa jokainen kerta kun mimmi laittaa itse turvavyönsä kiinni eikä sen kädet olekaan liian hitaat tai rikki tai väsyneet tai... Tänä aamuna M haki itse vaatteensa yläkerrasta, puki ne päälleen ja laittoi vielä kengätkin jalkaan. Yhdellä pyynnöllä, taidan piirtää ruksin seinään silläkin uhalla et L ei tykkää.

Voinette siis kuvitella miltä tuntuu saada kotiin lappunen jossa ollaan sitä mieltä että tulevan syksyn kouluvalmiustaitoihin kuuluu myös oman sängyn petaaminen, omien pyykkien viikkaaminen ja/tai henkarille ripustaminen, pöydän korjaaminen ruuan jälkeen jne. Ai kiva. By the way, mitäs me tehdään kun me aikuisetkaan ei pedata meidän sänkyä? Niin ja sosiaalisia taitojakin pitää kotona treenata... Eikö tän sosiaalisten taitojen treenaamisen pitäis meille autististen lasten vanhemmille olla vähän niin kuin itsestäänselvyys? Mä vaan mietin et mitä muuta me tehdään kuin yritetään yhdessä ja erikseen näitten muitten vanhempien kanssa valmentaa meidän erilaista jälkikasvua ensi syksyyn? Kiitos vaan lisäpaineista sille perhetukihenkilölle. Laitetaan noi ylläolevat asiat vielä meidän listalle – joo, ei laiteta.


6 kommenttia:

  1. Te ootte noine puntteinenne ihan samikset <3

    Ihana asu, suloiset siivet ja megamageet kengät!! Mistä kekkasitte noi siivet, onko menossa joku teema (kirahvien lisäksi)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M on pitkään halunnut helinäkeijun siipiä mut ei olla ostettu kun ne on kuitenkin aika kalliit ja heppoiset ja ajateltiin et tää ei välttämättä kauaa kestä, siis se into siipiin... no lokakuussa se alkoi et ehkä olis aiemmin pitänyt antaa lapselle siivet. Lopulta tein siis itse käyttäen runkona sellaisia muutaman taalan halpissiipiä. Kengät on Keens merkkiset ja oikeesti erittäin laadukkaat jalkineet. M:llähän on nykyään pakko olla hyvät kengät jo niitten ortoosienkin takia.

      Poista
  2. voi vitsit! Mun lapset ei oo eskarikypsiä! (pyykit, sängynpetaus, siivous...)

    Aika isoja vaatimuksia mun mielestä, pienille ihmisille.
    Näillä nurkin voi eskarivuoden (siis 6.v!) yhtenä tavoitteena lapsella olla, että pukee talviulkovaatteet päälle yhdestä käskystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en taida itsekään olla eskarikypsä ;)Nää ei siis ole mitään virallisia tavoitteita vaan jonkun ihmisen löytämä kiva pikku lista mikä nyt tuntui sopivalta laittaa vanhemmille lasten repussa.

      Annoin sielä eilisessä HOJKS plaverissa aiheesta palautetta ja saatiin aika hauskat naurut kun se autismispessukin totes etteihän hänen 17-vuotiaskaan viikkaa itse pyykkejään.

      Poista
  3. Tuollaiset valmiit monisteet ovat usein aika hupaisia. Paitsi, jos ne osuvat vahingossa turhan herkkään paikkaan, niin sitten ei enää olekaan yhtään hauskaa. Nuo petaamis- ja viikkaamisjutut tulkitsisin niin, että lapsen on hyvä antaa opetella joitain niistä (ei välttämättä kaikkia) itsenäisesti, etteivät vanhemmat aina tee kaikkea valmiiksi lasten puolesta. Ei niitä silti varmasti tuossa vaiheessa vielä osata tarvitse, mutta taito edes yrittää itse on hyödyllinen esikouluvaiheessa. Autistin kohdalla tilanne on nyt ehkä kuitenkin hiukan eri. Ehkäpä kannattaa keskittyä tärkeimpiin taitoihin ja ottaa myös välillä ihan rennosti, kuten itse hyvin tiedätkin. Normilastenkin kohdalla nuo ovat vain ehdotuksia, eivät absoluuttisia määräyksiä. Älä ota stressiä tuollaisista, olet paras ja aivan mahtava äiti lapsillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli. Mä ymmärrän tän kirjeen pointin, monet vanhemmat kun unohtaa vaatia lapsilta yhtään mitään ja silti se ärsyttää ja raivostuttaa ja naurattaa yhtäaikaa. Tosiasiassahan meillä lapset tekee paljonkin - silloin kun haluavat. Ne tyhjentää tiskikonetta, laittaa ruokaa, kattaa pöytää, laittaa pyykit pesukoneeseen ja/tai kuivaajaan, auttaa viikkaamaan pyykkejä, ruokkii Koiran jne.

      Ainoat pakolliset on M:lle pukeminen ja sen oman repun pakkaaminen eli mun laittamien eväitten siirtäminen keittiöstä koulureppuun. Sekin on aika usein tuskaa.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.