vastaus

Ennen kuin edes aloitan pyydän niitä joita tää aihe ei kiinnosta hyppimään yli ja pysymään kuulolla. En ajatellut jämähtää tähän aiheeseen. Please, bear with me.

Mä tykkään Annin – ja monen muunkin – hyvistä kysymyksistä! Ja ei, lainaan Kaimaa ja totean että sen jälkeen kun aloitin blogin kirjoittamisen on mun ”elämäni avoin kirja”. Kysymys ei siis ollut ollenkaan liian henkilökohtainen tai sopimaton,  vaan just hyvä ja sopiva ja yritän vastata siihen.

Mä aloitan tästä kirkon rahankeruusta. Se on suomalaiselle vieras ajatus koska siellä kirkkoon kuuluvat ja moni joka siellä kirkossa ei edes käy maksaa kirkollisveroa. Täällä kun ei ole valtionkirkkoa on ne kymmennykset hoidettava muilla tavoilla. Jonkun tutkimuksen tai kyselyn mukaan kuitenkin vain noin 6% uudelleenheränneistä - tai miten sitä nyt sanotaankaan – maksaa ne kymmennyksensä kirkolleen. Perusajatus kymmennyksissä mun käsityksen mukaan on se että niiden maksamisen avulla opitaan tietynlaista kurinalaisuutta. Olen myös ymmärtänyt – en tosiaankaan kokenut – että maksamalla kymmennyksensä ja osoittamalla tätä kurinalaisuutta voi saavuttaa jonkinlaisen hengellisen elämyksen. Mulla ei ole rahaa, joten kymmennykset on aika kaukana meidän perheen tulojen kymmenesosasta. Maksan ”omista tuloistani” oman tunnon mukaan ja itse ajatteln sitä enemmänkin palkkiona pyhäkoulusta ja kahvista ja papille ja... jostainhan sen rahan on siihen toimintaan mitä kirkko tarjoaa tultava. Maksaahan sen rakennuksen lämmittäminen ja ylläpito ja siivoaminen ja... Ja onhan sille papillekin pakko kai palkkaa maksaa eikä sellaista kuin ilmainen lounas ole olemassakaan. Koska en pappilan kahvipöytäkeskusteluja istu kuulemassa on mun luotettava Pastor Benin sanaan – tai siis oon laiska enkä jaksa tarkistaa – ja luotan siihen että se 60% meidän kirkon keräämästä rahasta menee hyväntekeväisyyteen. Erillinen kysymys on sitten nää rakennusprojektit ja muut. Pakko ei kenenkään siis ole maksaa yhtään mitään. 

Tän allaolevan oon kopsannut netistä. Raamatussa kaikki lukee aina pienellä, saatte sen siis pikkuisena tässäkin.

Laki kymmenyksistä 

22 "Luovuttakaa vuosittain kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä kasvaa pelloillanne. 23 Teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia Herralle, Jumalallenne. 24 Mutta jos matka on pitkä -- Herra näet siunaa teitä tekemällä alueenne laajaksi -- ettekä siksi kykene viemään kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, 25 muuttakaa ne rahaksi, ottakaa rahat mukaanne ja menkää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee. 26 Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä. 27 Mutta keskuudessanne asuvaa leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä hänellä ei ole omaa perintömaata.

28 "Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle paikkakunnallenne, 29 niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata, sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt, hän siunaa teitä kaikissa toimissanne.

Anni kysyi myös tuomitseeko meidän kirkko ne jotka eivät usko, tai uskovat johonkin muuhun. Ei. Kaikki on ihan yhtälailla tervetulleita ja kyseenalaistaminen, keskustelu ja väittely on osa prosessia ja Pastor Benin mielestä mielenkiintoista. Kirkossa käy paljonkin Hinduja ja varmasti – koska koulu ei täällä tarjoa valmista pakettia – myös niitä jotka eivät koskaan ole uskoneet yhtään mihinkään. Kyllä. Kuka tahansa on siis tervetullut. Olinhan minäkin. Kukaan ei käännyttänyt. Kukaan ei sen kummemmin usuttanut, lähestynyt, uhkaillut, neuvonut. Olin tervetullut ja ihan itse valitsin siellä käydä. Multa ei myöskään ole kukaan kysynyt miksi L ei käy kirkossa. Jos itse en aiheesta olisi puhunut ei kukaan siellä tietäis olenko yksinhuoltaja vai onko lapsilla kotona toinen aikuinen. Ketään ei myöskään kiinnosta mun seksuaalinen suuntautumiseni millään tavalla. Moni kapeakatseisempi varmaan tuomitsisi koko touhun kun ei meillä edes säännellä kenenkään elämää sen kummemmin.

Sitten se vika ja tärkein kysymys, miksi? Miksi en vaan usko kotosalla tai ole uskomatta. Niin kuin ennen.  Palaan siihen että yhdellä tavalla oon ollut osa tätä yhteisöä jo monta vuotta. Sit tuli viime kesä ja M:n kesäleiri. M innostui ja halus kokeilla pyhäkoulua ja tykkäs ja viihtyi ja niin viihdyin minäkin. Kaiken elämän kaaoksen keskellä kaipasin rauhaa ja ajatuksia ja niinpä löysin itseni istumasta siellä kirkon penkissä sunnuntaisin. Aina välillä ajattelen että lopetan ja sit kuitenkin jatkan. Jostakin syystä mä vaan tykkään kuunnella sitä Pastor Beniä, jotain vastakaikuahan ne sen jutut mussa herättää ja haluan tietää lisää, kuulla lisää ja ajatella lisää. Mun Ystävä suositteli mulle taannoin blogia ja sitä samaa blogia haluan itse suositella kaikille, jotka näitä asioita pohtii.

Tärkeintä on kuitenkin tanssi ja laulu.