Siirry pääsisältöön

Ferrari


Mä törmäsin eilen yhdessä verkkaryhmässä - tai siis sen ryhmän sähköposteissa -  artikkeliin autismista. Päivittäinhän niihin törmää, milloin autismi paranee itsestään ja välillä se aiheuttaa murhaajuuden ja toisinaan sitä ja sit taas tätä, mutta tää oli hyvä – oikeesti. Se oli selkeä ja kuvaava ja L:n mielestä se vertaus tietysti oli paras mahdollinen. Mun lapseni on Ferrari. Ongelma on se että ympäristö kuvittelee et se on jotakin tavallisempaa – Ford tai Volkswagen ja se käyttöohjekirjakin joka me ollaan saatu on sille pirhanan Fordille eikä Ferrarille. Se oikuttelee ja kiihtyy nopeesti ja on arvaamaton. Samalla se on jotakin täydellisyyttä hipovaa. Se tuo valon huoneeseen tullessaan ja antaa ihan hirittävästi jos vaan osaa ottaa. Suora ja rehellinen, liiallisuuteen asti, ei esitä mitään. Ne luulee, ja mekin luultiin pitkään et se on vieraskoree mut ei se oo. Se on ahdistunut ja varautunut ja sulkeutuu hiljaiseen kohteliaisuuteen.

Se on Ferrari siinäkin et se ei ymmärrä miten tää tavallinen arkipäivä toimii vaan se on rakennettu johonkin muuhun ja yrittää niin kovasti sopeutua ja mahtua siihen muottiin jonka maailma – ei me vanhemmat – on sille asettanut. Se tarkistaa tekeekö se oikein ja kysyy aina uudestaan ja uudestaan. Kun se sanoo et sen pitää mennä pissalle on siellä lauseen päässä kysymysmerkki, varmistus että se on hyvä ajatus jos pissattaa. Aamulla mä satuin heräämään vähän ennen sitä ja tarkkailin kuinka se avasi ja sulki huoneensa oven useampaan kertaan yrittäessään selvittää onko jo aamu ja voiko se jo tulla ulos sieltä huoneestaan. Se haluaa toimia oikein. Se ei vaan aina ymmärrä miten toimitaan oikein. Viikonloppuna meidän Ystävillä se marssi suoraan kylppärin ovesta sisään juttelemaan suihkussa olevan isännän kanssa. Hetkeäkään sen mieleen ei tullut että se olis jotenkin epäsopivaa tai ei hyväksyttävää... voihan se marssia meidänkin luo kun me ollaan suihkussa. (Sivuhuomautuksena todettakoon että tiedän useamman M:n ikäisen joka ei julkisesti pue tai riisu itseään saati että menisi kylppäriin jossa joku on tekemässä jotakin privaattia. Mun lapseni ryhtyi tänään epähuomiossa riisuutumaan kesken balettitunnin. En usko että se edes huomasi kun oli niin ajatuksissaan.)

Vanhempana mun täytyy siihen artikkeliin todeta että mä en oo koskaan kauheesti osannut syyttää itseäni M:n autismista. Mä en ole osannut ajatella et me tehtäis vanhempina jotakin väärin kun ollaanhan me kaikki mahdollinen ja mahdoton kokeiltu. Mä oon vaan aina ajatellut et se on erilainen ja muut ei vaan tajua sitä. Se on Ferrari ei Ford. Mä oon aina sen tiennyt ja jotenkin hyväntahtoisesti hymissyt neuvoille, välillä suuttunut ja ottanut itseeni, en kuitenkaan syyllistänyt itseäni.

Huomenna on Ferrarin vuosihuolto – erityisopetussuunnitelmapalaveri.


Ferrarin uudet siivet

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...