uusi lomatalo?

Lauantaiaamu. Lapset sai yhdet muropatukat pahimpaan nälkäänsä jotta jaksavat odottaa niitä luvattuja sydänpannareitaan.

Asioilla on taipumus järjestyä – tavalla tai toisella ja harvemmin niin kuin itse on parhaaksi ajatellut. Tästä kirjoitin viimeksi eilen. Viikolla selvis ettei Lomataloa enää ole meidän perheelle vaan se on kaupallistettu ja siten viety meidän ulottumattomiin. Sitä surtiin ja mä kiukuttelin ja surin, ja samalla yritettiin kuumeisesti miettiä L:n kanssa miten me ratkaistaan tää yhtälö jossa meidän pitää löytää automatkan päästä paikka viisihenkiselle perheelle – ei vaikeeta sinällään, mutta vaikeeta siitä tekee M. Se että sen paikan pitäis saman tein olla sellainen jossa voidaan jatkossakin käydä kohtuullisen pomminvarmasti, tehdä siitä se Uusi Lomatalo ja vielä sellaiseen hintaan joka meidän on mahdollista maksaa.

Aikamme rannikkoa googlailtuamme todettiin ettei se ole meidän paikka. Tarjolla meidän rahoilla ”vain” hotelleja ja motelleja ja viisi henkeä yhdessä huoneessa ei nyt vaan oikein toimi M:n kanssa. Katse suuntatui siis seuraavaksi vuorten tuolle puolen. Lake Chelan on lomaparatiisi jossa keskimäärin paistaa aurinko. Kesällä siellä on kuumaa ja aurinkoista ja näin keväisin lämmintä ja aurinkoista. Mitä maksaa? Mihin mennä? Löytyykö talo? Löytyiskö asunto? Löytyikö jotakin johon vois sit mennä uudestaankin? Montako yötä voitais olla? Laitoin viestiä tuttavalle joka valokuvista päätellen käy siellä usein perheensä kanssa. Kysyin neuvoa ja tänä aamuna sain vastauksen...

Heillä on siellä lomatalo. Siis heidän oma lomatalo jota vuokraavat kesäisin isolla rahalla. Näin keväällä ja talvella ja syksyllä kun on hiljaista me voidaan heidän puolestaan kuulemma käydä siellä pelkällä siivousmaksulla. Taidettiin siis löytää se meidän Uusi Lomatalo. Meri on aina meri, mutta kyllähän tää nyt aika täydelliseltä kuulostaa. Huhtikuussa mennään kokeilemaan.

Nyt on menossa kampanja jolla käännetään M:n pää. Eka kommentti oli "Noooo. I wanna go to my Lomatalo at the beach"