Siirry pääsisältöön

rakkautta ja aurinkoa


Hiljainen hetki... siksi sitä täällä kutsutaan – quiet time. Mä ensin luen, sit kommentoin ja nyt taas kirjoitan. Kirjoitan suihkussa syntyneitten ajatusten pohjalta. Kirjoitan kahden eri blogin herättämien ajatusten pohjalta. Yritän tehdä kolmesta ajatuksesta yhden.

Mä törmäsin siellä naamiksessa tänään tähän videoon ja oon jaellut sitä jo oikeelle ja vasemmalle... laitan sen vielä tänne. Se vaan on niin kaunis. Se vaan koskettaa jostakin niin syvältä. Se vaan herättää ajatuksen.

Mä jäin kaipaamaan vauvaa. Ihan pientä vauvaa. Minä. Minä joka en edes pidä vauvoista. Minä joka en halua ottaa muitten vauvoja edes syliin. Minä joka pelkään vauvoja. Vauvat on arvaamattomia. Hetken halusin vauvan. Mä halusin vauvan tällä kokemuksella, mutta ensimmäiseksi ja ainoaksi. Mä haluaisin kokea ton varmuuden ja vaihtaa sen ekan vauvan pelon ja epävarmuuden tohon tunnelmaan. Sellaiseen hiljaiseen varmuuteen. Sellaiseen tunteeseen, että tietää mitä tekee ja että tässä ja nyt on hyvä. Tässä ja nyt on rauha. Haluaisin päästä tohon tunnelmaan, jossa kylvetetään lasta ja unohdetaan valvotut yöt, epävarmuus ja väsymys. On vain se hetki, ei mennyttä, ei tulevaa.

Mun ajatukset liikkuu eteenpäin ja ne tulee eiliseen keskusteluun Ystävän kanssa. Ne tulee kysymykseen siitä mitä mä olen itse oppinut oman lapseni erilaisuudesta. Mä oon oppinut paljonkin. Tärkein on kuitenkin se, että olen oppinut olemaan pelkäämättä erilaisuutta. Joo, mulla on edelleen vain yhdenlainen kokemus erilaisuudesta. Olen nähnyt autismin. Olen nähnyt autismin oman lapseni, oman lapseni ystävien, luokkatovereiden ja terapiakavereiden kautta. Kokonaista kirjoa en ole nähnyt, mutta sen kuitenkin ettei ole yhtä autismia. Jokainen autisti on omalla tavallaan autistinen. Omalla tavallaan erilainen.

M:n diagnoosi on avannut mulle ovia maailmaan jota en ennen tuntenut. Maailmaan jota siksi pelkäsin. Olen saanut uusia ystäviä, kokenut uutta ja oppinut paljon. Erilaisuuden, ja erilaisten lasten vanhempien maailma. Erilaiset on kaikki erilaisia, ne samalla tavalla erilaisetkin, ihan niin kuin kukaan tavallinenkaan ei ole tavallinen vaan omalla tavallaan erilainen – ainutlaatuinen. Kiitos siis teille kaikille, kiitos kaikille erilaisten vanhemmille jotka olette mua oman lapseni ohella kasvattaneet.

Sen kolmannen ajatuksen siirrän tuonnemmaksi. Se ei sovi tähän. Mun sydän on täynnä rakkautta ja aurinkoa.







Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää