Ulkona on
kaatosade mut ei haittaa. Me lähdetään tänään lastenmuseoon ja vietetään siellä
koko päivä. Jostakin löysin itsestäni sen supermutsin ja tarjoilin aamiaiseksi
pannareita ja munakokkelia ja mansikoita, ja vielä kermavaahdot pannareille.
Eväslaukkuun tuli pakattua voileipiä, jugurttia, juustoa, rusinoita,
mansikoita, viinirypäleitä, keksejä, hedelmänahkaa... ehkä niillä yhden päivän
pärjää. Mulla on niin sanotusti high hopes tän päivän suhteen ja tosisesti
toivon ettei se kadu just siihen – mun oletukseen siitä et tänään kaikilla on
kivaa.
Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
Nams. Ihana päivä ja ihana supermutsi<3<3<3
VastaaPoista