Päässä on niin
paljon ajatuksia et tuntuu kuin se kohta halkeais – ei hyvä. Kuka nää lapset
sit hoitaa?
Sussu kirjoitti
loistavan kirjoituksen siitä illuusiosta mikä tässä maassa on syntynyt
suomalaisen koulujärjestelmän kaikkivoipaisuudesta. Olin niin innoissani et lähetin sen heti kaikille opettajakolleegoilleni. Älkää ymmärtäkö väärin.
Suomalainen koulujärjestelmä on hyvä. Se on toimiva mutta ei se ole se onnela
joksi sitä täällä luullaan. Suomessakin on läksyjä, kokeita, opetussuunnitelma.
Suomessakin on eroja koulujen välillä ja on niin sanottuja hyviä kouluja ja sit
niitä ei niin hyviä kouluja. Usein tämä riippuu asuinalueesta ja
oppilasmateriaalista ja... ihan niin kuin täälläkin. Koulukiusaaminen on iso
ongelma Suomessa. Onhan se ongelma täälläkin, mutta siihen puututaan ihan
toisella tasolla kuin Suomessa. Suomalainen opettaja ei saa amerikkalaisen lääkärin
palkkaa vaan itseasiassa tienaa tosiaan kuin amerikkalainen opettaja. Niin ja
kaikki suomalaiset koululaiset eivät tosiaankaan haaveile tulevansa opettajiksi.
Täällä koulusta voi saada kenkää. Suomessa on tilanteita joissa jopa opettajaa
pelottaa mennä luokkaan opettamaan koska ei ole keinoja puuttua oppilaitten
käyttäytymiseen eikä vanhempia välttämättä edes kiinnosta. Kumpi on parempi?
Vai onko kumpikaan? Muistatteko lapsuudesta ne filmit joita meille näyettiin
Neuvostoliitosta? Kymmenen leikkuupuimuria niitti peltoa aurinkoisena päivänä ja
lapset kirmailivat mekoissaan onnellisen näköisinä... Suomaisesta
koulujärjestelmästä on onnistuttu luomaan tänne samanlainen kuva,
aurinkopaistaa ja iloiset oppilaat ja opettajat rientävät ihanaan kouluunsa ja
viikonloppuna ja lomilla vaan odottaa koska sinne pääsee takaisin.
***
Hesarin sunnuntaisivujen
otsikoinnin perusteella mun lapsesta tulee massamurhaaja-koulutappaja-väkivaltainen
ja äärimmäisen häiriintynyt. Kiitos Hesari. Anoppikin luulee nyt et M on
agressiivinen ja arvaamaton. Luin eilen illalla sängyssä useammankin vastineen
tälle otsikoinnille. Yhden oli kirjoittanut lastenpsykiatri, toisen
Asperger-ihminen ja kolmannen Autismi- ja Aspergerliitto. Moni sanoo et se oli
vaan otsikko ja et sisältöhän siinä jutussa kertoi ettei agressiivista
käyttäuytymistä ja autismia ole kyetty yhdistämään, mutta miksi sen otsikonkaan
piti viitata näitten kahden asian yhteyteen. M on impulsiivinen. M:aa on
äärimmäisen helppoa kiusata. M ei kestä kiusaamista. M ei kuitenkaa
ensisijaisesti, tai edes toissijaisesti reagoi agressiivisesti. Se itkee, se
suuttuu, se sulkeutuu itseensä. Mun tuli niin hirvittävän paha mieli vaikken
koskaan edes sitä alkuperäistä lehtijuttua edes lukenut vaan vain nämä kolme
hyvää vastinetta.
***
Hesarin Terveys
osiossa oli kirjoitus ADHD:stä ja musta tuntui että sen tarinan lapsi olis
voinut olla meidän K. Sääli et se oli suomeks, muuten olisin ottanut sen
artikkelin mukaani terapeutille ja psykologille ja lääkärille ja sanonut niille
et lukekaa, tää on meidän perhe ja mun lapsi. Montako kertaa mä olen tosta
pojasta ajatellutkaan rumasti – ”saatanan kastemato, etkö sä koskaan opi mitään”?
Johdonmukaisesti – AINA – K tekee ensin ja ajattelee – ehkä – vasta jälkikäteen.
Syyn ja seurauksen yhteys ei toimi. Se ei toimi hyvässä. Se ei toimi pahassa. Montako
kertaa mä olen halunnut jättää sen autoon kun on menty kauppaan? Montako kertaa
olen jättänyt sen autoon kun ollaan menty kauppaan tai johonkin koska en oo
jaksanut katsoa sitä sähläämistä? Montako kertaa musta on tuntunut et olis
mukavaa jos sen vois laittaa vaikka häkkiin tai liekaan tai... liian monta.
Ihan liian monta.
Kommentit
Lähetä kommentti