ISO erävoitto

Me ollaan olla möllötetty. L piti niin sanotun ”mental health dayn” ja sitä myötä mekään ei sit lopulta lähdetty yhtään mihinkään. Tai... pojat ei oo lähteneet mihinkään. Mä kävin tapaamassa M:n Erityisopea ja uutta koulupsykologia – joka oli palaverissa ja jäi tapaamatta - ja samalla reissulla ostamassa loput aineet meidän meksikolaiseen karjalanpaistiin - Carne de Cerdo en Salsa Verde.

Lounaan jälkeen pojat suljettiin vetäytyivät yläkertaan leikkimään ja mä otin torkut olkkarin sohvalla. Autuaita on päiväunet – oikeesti.

Iltapäivä meni L:n tukkaa leikatessa, pyykkejä viikatessa ja valmistautuessa ensi viikon erityisopetussuunnitelmapalaveriin – mikä sanahirviö! Meilailtiin siis M:n Erityisopen kanssa edestakaisin. Ensin se sen ajatuksia ja sit mä omiani ja lopulta mulla oli edessä hahmotelma loppukeväästä ja ensi syksystä. Mitä tehdään, miten tehdään, missä tehdään ja kuka tekee. Ens viikolla se käydään ihan virallisesti läpi ja allekirjoitetaan.

Muistan kuinka tasan 11 kk takaperin luin sitä ekaa IEP (Individual Education Plan) –hahmotelmaa ja oli ihan totaalisen hukassa. Mä en ymmärtänyt siitä kapulakielestä yhtään mitään enkä siitä mietn kaikkea piti mitata tyyliin: ”M katsoo silmiin puhuteltaessa 2 sekunnin ajan 4/5 kertaa päivässä yhden viikon aikana” Koko suunnitelma on rakennettu vastaavan tyylisistä lauseista ja sit kun tietty vanhempana piti vielä osallistua ja vaikuttaa ja ehdottaa. Nyt, sillä 11kk:n kokemuksella ja vissiin kolmella IEP-palaverilla rikkaampana se tavoitteen asettelu tuntui jo helpommalta ja lähestyttävämmältä, etenkin kun on Erityisopen kanssa tehnyt melkein vuoden yhteistyötä ja tietää jo ettei mun tarvitse osata niitä tavoitteita asettaa. Mun tehtävä on lähinnä kertoa mitä mä haluan ja toivon et ne sisältää.

Tavoitteiden lisäksi se toinen kohta – super hyper tärkeä - oli sit ne erityistarpeet ja erityisvaatimukset. Se että M tarvitsee selkeät ja yksilölliset ohjeet. Se koko luokalle lausuttu nyt tehdään sitä tai tätä ei riitä. Se että se edelleen ryhmätilanteessa tarvitsee kuvalliset ohjeet ja kuvallisen aikataulun ja se että se tarvitsee myös joko kuvallisen tai sanallisen ennakon tulevasta siirtymätilanteesta. M tulee syksyllä saamaan 30 minuuttia päivässä erityisopetusta koulupäivän aikana ja 90 minuuttia koulpäivän jälkeen. Meidän maailmassa ihan peruskauraa.

Se suuri ”erävoitto”, siis mulle ja M:lle oli se että myös Erityisope tiedosti sen ettei M ensi syksynä voi todellakaan matkustaa siinä isossa koulubussissa jossa kulkee iloisesti yhdessä kaikki 5-11 –vuotiaat kamalassa metelissä, kaaoksessa ja sekamelskassa. Meidän täysissä busseissa on järkyttävimmillään 90 lasta.  Koulubussi on vähän kuin aidaton eläintarha ja siellä pätee viidakon lait. M saa siis erityiskoulukuljetuksen ja kulkee jatkossakin pienellä bussilla suoraan ovelta ovelle. Ette aavistakaan miten äärimmäisen helpottunut oon tästä.

Tässä siis sen ekan IEPn tavoitteita. Todellisuudessa tää dokumentti on kymmenkunta sivua pitkä ja siinä määritellään kaikki A:sta Z:aan