torstai 7. helmikuuta 2013

Anna ja Felicia


Oletteko seuranneet keskustelua Anna Wahlgren versus Felicia Feldt? Tytär kirjoittaa kirjan lapsuudestaan, äiti kertoo kuinka tyttären valheellinen kirja pilasi hänen elämänsä. En ole lukenut Felicia Feldtin kirjaa. En myöskään ole lukenut Anna Wahlgrenin vastinetta.

Mä luin sen lehtijutun kai maanantaina. Eilen menin Aftonbladetin sivuille ja luin mitä siellä aiheesta on kirjoitettu. Törmäsin Anna Wahlgrenin selkkauksiin myös muiden kanssa. Tottakai kaikki nostetaan tässä vaiheessa esille. Tottakai kirjoitetaan kaikesta mitä käsiin saadaan. Missä on totuus? Valehteliko Felicia? Onko Felicialla ja Annalla vain erilainen käsitys menneistä vuosista? Onko Anna itse unohtanut tapahtuneen, vai haluaako hän ehkä kieltää sen itseltäänkin? Sillä muutettiinko Felician lapsuuden aikana 16 vai 19 kertaa ei loppupeleissä liene merkitystä. Sillä oliko Felician lapsuus ahdistava vai onko Felivcia keksinyt koko stoorin on merkitystä.

Anna Wahlgren on vaikeassa paikassa. Kasvatusguru jonka oma lapsi kirjoittaa kirjan hirviöäidistään. Lehtijutussa hän kertoo Felician tuhonneen hänen elämänsä. Viimeisessä lauseessa hän kuitenkin vakuuttaa rakkauttaan tätä lasta kohtaan joka hänen on julkisesti häpäissyt. Aftonbaldetissa Anna kirjoittaa Felician olevan isänsä uhri. Isänsä aivopesemä ja äitiään vastaan kääntämä, eksyksissä oleva raukka.

Mua oksettaa. Mä luen näitä juttuja, ja koen fyysistä pahoinvointia. Tää kuulostaa niin tutulta. Ihan liian tutulta. Tietämättä kuka teki ja mitä, vai tekikö kukaan yhtään mitään. Tietämättä kertooko kaksi ihmistä saman tarinan eri silmin vai onko toinen tarinoista keksitty ja valheellinen, kirjoitettu tarkoituksena loukata. Tietämättä totuutta mietin mikä on heidän totuutensa ja missä on minun oma totuuteni. Onko sillä merkitystä? No, mun totuudella on mulle merkitystä ja varmasti totuudella on merkitystä myös Felicialle ja Annalle. Miksi muuten lapsi ihan vain omaksi ilokseen haluaisi häpäistä vanhempansa? Rahasta? Kunniasta? Maineesta? Julkisuudesta? Mikään noista vaihtareista ei mun korviin kuulosta kovin uskottavalta. Miksi siis? Miksi?

Anna kertoo Felician tehneen hänestä noidan. Karmaisevan hirviön vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa – tai ehkä ihan vähän, sitä todellisuuspohjaa siis. Anna hämmästelee sitä kuinka kaikki uskovat hänen lastaan eikä kukaan halua kuulla hänen versiotaan tapahtuneesta. Kummastelee kuinka vanhemmalla ei tunnu olevan oikeutta puolustautua. Eikö perinteisesti ole kuitenkin niin että lapsi vaiennetaan. Lapsen todellisuus on epäuskottava, mielikuvituksellinen ja keksitty. Ehkä väärin muistettu tai ymmärretty. Onko kyse siitä ettei lapsen ole soveliasta arvostella oman vanhempansa toimintaa? Pitäisikö se kieltää?

Huomaan miettiväni omaa lapsuutta. Mun äiti väittää että valehtelen. Mun veli väittää että valehtelen. Silti minä väitän puhuvani totta. Kuvittelenko? Olenko todellisuuspakoinen? Minä tiedän puhuvani totta. On vain olemassa äidin sana vasten lapsen sanaa. Kahden ihmisen toisistaan poikkeava näkemys tapahtuneesta.


2 kommenttia:

  1. En ole keskustelua seurannut kuin pintapuolisesti. Annan gurukirjaa selannut joskus. En oikeastaan halua lukea Felician kirjaa - saati perehtyä koko sotkuun sen kummemmin.

    Siitäkin huolimatta, että ei tee mieli pyöriä keississä, olen melkein huomaamattani seissyt saman tien Felician selän takana. Lapsen osa on helppo omia, kun omat vanhemmat ovat olleet mitä ovat - äiti ei muista tai halua muistaa, mitä minä muistan. Faija neuvoi toisia työkseen kasvatusasioissa, kotona se oli lähinnä päissään.

    Minä veikkaan, että F:llä matkassa on katkeruus ja oma totuus. On järkyttävän raskasta kun läheinen saarnaa oppiaan kodin ulkopuolella, mutta seinien sisällä onkin jotain ihan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on mullakin et jotenkin luonnostaan nojaa tuohon Felician totuuteen kun ei muutakaan osaa.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.