Siirry pääsisältöön

mukava päivä mukavan äidin kanssa


Elämä rauhoittuu kummasti kun yhden kolmesta pääsee lykkäämään kouluun. Yöllä se yksi tosin laukkasi ja näki painajaisia ja lopulta nukkui mun vieressä ja mä valvoin. Aamulla se hermosi kun koulubussi oli myöhässä ja kun sen bussin kuljettajakin oli aivan väärä – löytääkö toi edes kouluun...

Hirviö-äiti palasi kirjaan ja se mukava äiti hyppäsi suihkuun, puki ja kaunistautui, puki lapsensa, antoi niitten laittaa pyykit koneeseen ja pakkas ne kaksi autoon. Matkalla ne riiteli siitä missä L on töissä – O oli oikeassa – ja siitä ollaanko Bubbleviewssä vai Bebbleviewssä kun oltiin Bellevuessa. Oraalivaiheeseensa jämähtänyt K oli onnellinen kun se silikoni kaulakoru löytyi. Niin mäkin, koska nyt se ei pureskele Woodyn tai Buzzin jalkoja tai omia vaatteitaan vaan sitä silikoniläpyskää.

Me mentiin leikkimään Highland Community Centeriin. Miten mä en tästäkään ollut tiennyt? Kahdeksalla taalalla ne sai päästellä höyryä jumppasalissa ja hyppiä ja keinua ja kiipeillä ja ajaa... O:ta tosin pelotti alkuun ja se halus taas ”mama, can I hold you?” – syliin. K nakkas ensin kengät ja sit sukat perässä jonnekin nurkkaan ja otti ilon irti alusta loppuun. Joka tapauksessa ilman MOPSia me ei oltais tännekään koskaan löydetty.



Lounasta syötiin Whole Foodsissa... Kaakaota ja mustikka muffinsit – tosin ne muffinsit ei nyt ehkä vastaa normimielikuvaa muffareista (täysjyvävehnää, vehnän alkioita, kauraa, splettiä, leseitä, rusinoita, ananasta, mustikoita, hunajaa) – mulle L:n inhoamaa jyväsalaattia ja kahvi. Lopputulemana mä söin salaatin ja yhden muffarin ja pojat joi kaakaonsa.

Kipeät vatsalihakset muistuttaa fyssariystävän neuvomista jumppaohjeista ja mä haaveilen pyykkilautavatsasta. Montako kertaa se lankku pitää tehdä, jotta mulla on lankku? Kaksi? Kolme? Tosiasiassa toi patonki – vatsalihasten välissä, siis siinä keskellä on noin viiden sentin rako - tosta mihinkään lähde ilman puukkoa ja eiköhän se venynyt röllykkäkin siihen jää. Ja aikka ihmeitä tapahtuis ja röllykkä ja patonki vaihtyis pyykkilautaan on se iho kuitenkin noin tsiljoonalla raskausarvella ja siihen päälle vielä ne kuusi vai seitsemän kirurgin tekemää. Kiitollinen olen kuitenkin siitä et nyt uskallan vihdoinkin treenata niitä kuihtuneita lihaksia ja vähän huoltaa tätä korsettia.

mekko - Madewell, farkut - Eddie Bauer


Kotona meitä odotti kaksi pakettia vaatteita. Yksi M:lle ja se isompi jannuille... shortseja ja lyhythihaisia... mä haaveilen kohotetusta kasvimaasta – sellainen puulaatikko – ja salaatti ja tomaatti ja kurpitsapenkistä. Aurinkoinen sää tekee ihmiselle ihmeitä.

Boden

Kommentit

  1. Ihania kesävaatteita. Mä sain vasta välikausireleet ostettua ja nyt pitäis alkaa miettimään kesää. "Ongelmana" on se, että oikeastaan pojat eivät ole kasvaneet kesävaatekoossa, kun ovat vaan venyneet pituutta. Se ei shortseissa ja teeppareissa haittaa. Tosin tää äiti kaipaa kyllä uusiakin tuulahduksia. JOsko vaikka tänä kesänä täälläkin voisi pukea lapsensa muihinkin kuin pitkähihaisiin.

    Missäs M:n ihanuudet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M:n releistä otan kuvia kunhan saan ne kasaan. Ne meni heti käyttöön :)

      Poista
  2. Niin ja unohtui vielä kommentoida, että kivannäköinen liikuntapaikka ja teitsi näyttää niin sutjakalta. Kyllä taitaa ne lankut ja sokerittomuus tehdä tehtävänsä. Go Yksis Go!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi