Siirry pääsisältöön

perjantai

Käytiin kahvilla ystävän kanssa ja samalla ostettiin vähän viikonlopun herkkuja ja ihan arkistakin ruokaa... Tänään syödään kuitenkin kreikkalaista salaattia ja lammasta. Huomenna oon luvannut lapsille sydänpannareita aamiaiseksi.


Mä rupesin miettimään vieläkö Suomessa käytetään muovikasseja, siis pääasiallisesti? Kyllähän jo kymmenen vuotta takaperinkin oli niitä jotka käytti kankaisia kasseja, mutta ei se yleistä silloin ainakaan ollut. Onko se oman kassin käyttäminen yleistynyt? Mä käytän pääasiallisesti näitä kankaisia kun eihän niihinohkasiin rimpulapusseihin paljoa edes mahdu ja vaikka kuinka kierrättäis niin silti se tuntuu niin turhalle ja täällä nääomat pussit ja kassit yleistyy hurjaa vauhtia. Seattlessa - sillan toisella puolella - ei muovikasseja enää edes saa ja paperisistakin joutuu maksamaan.

Iltapäivällä odotettiin yhdessä koulubussia ulkona. Sateeseen saatin hetken tauko, mutta ihan järkyn kylmää on silti ollut koko päivän.



Kommentit

  1. Suomi on muovipussittajien luvattu maa. Paperikassikin on harvinaisuus. Ainakin täällä pohjoisessa.

    VastaaPoista
  2. Myös täällä etelässä on kaupoissa muovipussit ekana tyrkyllä ja niitä käytetään paljon. Muovipussin vaihtoehtona myydään "biohajoavaa muovipussia" (joka ei kestä mitään) ja paperikassia, joita saa usein vähän etsiä sieltä muovien alta. Isoissa marketeissa myydään myös kangaskasseja tai muovisia kauppakasseja, jotka ihmiset on mieltäny paremmin kierrätettäväksi kauppakassiksi, kun niitä on alkanu näkyä. Noin yleensä kuitenkin omien kassien käyttäjät on harvinaisempia. t. kangaskassien kanniskelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tulikin tosi mielenkiintoinen kysymys ja näitä vastauksia on mukavaa lukea :)

      Poista
  3. Meillä ostetaan välillä muovipussi,välillä biohajoava, välillä paperikassi ja välillä on oma kassi. Mut muovikassit menee kyllä roskapusseiksi aina, eli ei ne tyhjänpanttina roskiin mene. Ton "kierrätyksen" takia meidän talouteen ei koskaan osteta erikseen roskapusseja. Mihin teillä laitetaan sit roskat eli talouden sekajäte? Mä kyllä väittäisin, että noita kasseja on ainakin marketeissa aika tasaseen saatavilla. Ainakin meillä päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ostetaan roskikset erikseen ja kun niin on tehty kymmenen vuotta se ei enää tunnu kummalta.

      Mulla omien kangaskassien käyttö ei varsinaisesti ole ekoilua tai vihreyttä tai on joo sitäkin, mutta ennen kaikkea mä syvästi inhoan näitä täkäläisiä muovipusseja joihin ne kaupan kassalla pakkaa ehkä kaks tai kolme tavaraa ja sit lopulta tuut kotiin parinkymmenen pussin kanssa joita ei voi käyttää yhtään mihinkään ja mä en vaan muista viedä niitä kaupan kierrätyspisteeseen.

      Poista
  4. http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/48203-jattiyllatys-ekoteon-tekeekin-muovipussin-ostaja

    rupesin vielä googlaamaan huvikseni. T:edellisen viestin laittanut

    VastaaPoista
  5. No ei Suomi Euroopan pahin muovipussittaja ole, vasta hiljattain Belgiassa ja Espanjassa ruokakauppojen muovipussit ovat muuttumassa maksullisiksi... Ja ilmaisia muovipusseja otetaan surutta...

    Meillä käytetään ostosreissulla kauppojen muovikasseja, mutta samaa pussia useamman kerran. Ja sitten roskapussiksi. En ole koskaan ymmärtänyt niitä ohuita jätesäkkirullia, joita kaupoissa myydään. Ne ovat turhan pieniä ja ohuita. Omakotitalossa asuvana jätteiden survominen on käynyt tutuksi, kun itse maksaa kaikki jätekukjetuskerrat... Ja ne ohuet jätesäkit eivät kestä survomista ;)

    Suurin ongelma on mielestäni suomalainen jätehuolto, etenkin isoimmissa kaupungeissa jätteet pitäisi polttaa. Tällöin ei olisi niin väliäkään millaisessa roskapussissa jäte on. Tai millaisia vaippoja käyttää. Toki kaikkein tärkeintä on kulutuksen, ja täten roskaamisen, vähentäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaankaan ole enkä mä sitä huhuillutkaan. Täälläkin valtaosassa paikoista käytetään muovipusseja - ilmaisia sellaisia - ihan surutta eikä ajatella asiaa sen enempää. Täällä luomuviherlandiassa vaan seura tekee kaltaisekseen ja vähän suorastaan nolottaa kun aina joskus vaan mättää ostoksensa niihin kamaliin - ne oikeestio on täällä kamalia - pusseihin.

      Tohon polttamiseen, yhtään asiaa tuntematta ja saattaen siis olla aivan totaalisen väärässä, mietin et eikö siitä polttamisesta tuu kaikenlaisia myrkkykaasuja? Kaitpa nekin vois jo jotenkin suodattaa?

      Poista
    2. Jätteenpolttotekniikat ovat huimasti kehittyneet, ja myrkkykaasut pystytään kyllä suodattamaan. Polttamisen hyötynä olisi myös lämpöenergia, jota ainakin Suomen talvissa voitaisiin vallan mainiosti hyödyntää...

      Jotenkin tuntuu typerältä, että rahanarvoista energiaa sisältävää jätettä kärrätään kaatopaikalle ja unohdetaan sinne...

      Poista
    3. Sittenhän se tosiaan on ihan hullunkurista ettei niin tehdä!

      Poista
  6. Meillä kulkee auton perässä kangaskassillinen kangaskasseja ja käsiveskassa on aina pieneksi menevä ohut kangaskassi. Paniikki iskee, kun meneekin kauppaan appivanhempien autolla, sieltä kun ei kasseja löydy (paitsi nyt, kun sinne muutaman vein). Roskapussit tulee rullasta ja vaatekaupoista yms tulleita muovikasseja käytetään useaan kertaan, lopuksi roskapussina, jos ämpäriin sopivat.
    Jätteenpolttolaitosta odotellessa..

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on auto myös täynnä kangaskasseja ja ongelmaksi muodostui se että ne myös tuntui pysyvän siellä autossa eikä koskaan kulkeutuneet mukaan kauppaan. Nyt kun mulla on käsilaukussa kolme noita pieneksi viikattavia on sekin ongelma poistunut ja niitä kankaisia käytetään sit muuhun.

      Poista
  7. Mä ymmärrän, että kaupan muovipusseja parjataan, jos ne on sellaisia ohuita repeileviä riekaleita.Se ohut pussi on sitä paitsi ympäristölle viheliäisintä. Mut jos ne on tehty kierrätysmuovista, niinkun ymmärtääkseni suurin osa suomalaisista kaupan muovipusseista, en ymmärrä miksi ne olis huonoja jos talouteen ostetaan joka tapauksessa pusseja roskiskäyttöön.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi