Siirry pääsisältöön

pienellä ikäerolla


Mä kuulin sen taas, ja jokainen kerta se nyppii ihan yhtä paljon. Omaa pienuuttako? Varmaan. Silti se nyppii ja ärsyttää ja tässä kohdassa oon NIIN pieni.

- onks ne kaksoset?
- on
- mun lapset syntyi pienellä ikäerolla ja mä tiedän minkälaista on kun on kaksoset.

...oon hiljaa. En jaksa sanoa mitään. Olis epäkohteliasta sanoa että et tiedä. Et todellakaan tiedä. Sulla ei ole aavistustakaan. Hymyilen ja nyökkään ja jatkan matkaa.

Mä luulen et me ollaan voiton puolella kun  ne kohta täyttää kolme. Me ollaan onnekkaita kun ne on aina olleet hyviä nukkujia. Silti ne ei edelleenkään ole kaksi lasta pienellä ikäerolla. Ne ON kaksoset. Leikkikaksosia ei ole olemassakaan. On kaksosia ja sit on sisaruksia pienellä ikäerolla.

- näitä aina luullaan kaksosiks kun ne on niin pienellä ikäerolla.
- ai. Näitä aina luullaan sisaruksiks pienellä ikäerolla vaikka ne onkin kaksoset.

En tiedä minkälaista on kun on sisarukset pienellä ikäerolla. Olisin tiennyt jos T olisi saanut elää, M ja T olis olleet noin 18kk:n ikäerolla. Nyt tiedän minkälaista on, kun on kaksoset. Tiedän minkälaista on kun on kaksoset ja niillä 2v 1kk vanhempi isosisarus. Mulla ei ole aavistustakaan minkälaista olis jos nää olis kolmoset. Ei vaikka mulla on kolme kohtuullisen pientä lasta. Eilen multa kysyttiin et onko O ja M kaksoset. Mietin et onko kysyjä ääliö.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. v6. helmikuuta 2013 klo 12.44

    Mulla on lapset, jotka on pienellä ikäerolla, enkä hetkeäkään kuvittele tietäväni millaista on, jos olisi kaksoset. Huh, osaan kuvitella - EHKÄ - mutta en todellakaan tiedä.
    Tiedän, millaista on, kun on vastasyntynyt ja ei-vielä-kävelevä esikoinen. Tiedän, millaista on olla viimeisillään raskaana kohtuullisen vilkkaan noin-yksivuotiaan kanssa (joka ei vielä kävele). Ja tiedän, millaista on elää yli kaksi vuotta ollen melkein jatkuvasti joko raskaana tai imettävänä.

    Mutta EN tiedä, millaista olisi, jos olisi kaksoset.
    Hattua nostan - tällä omalla kokemuksella - kaikkien monikoiden vanhemmille. Olette superihmisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. helmikuuta 2013 klo 16.20

      Ei me olla super ja siks kai SE siihen otsaan kasvaakin, ja haasteensa on myös siinä pienessä ikäerossa :)

      Poista
    2. v7. helmikuuta 2013 klo 4.59

      Tällaisen yksiköidenkin kanssa pelihousujaan repivän ja ranteitaan vanupuikolla nirhivän silmissä ootte super. Kun sitä voi välillä aina kuvitella, että mitä olis jos noita olis kaks. Siis ihan kumpaa vaan noista. Oh me, oh my.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää