Kiitokset
runsaasta kommentoinnista! Olen suorastaan lapsellisen innostunut aikaansaamastani keskustelusta. Sain mitä kaipasin, lisää ulottuvuuksia ja uusia
näkemyksiä. Luin kaikki kommentit ensin sängyssä puhelimesta. Sitten uudestaan
ekan kahvikupillisen kanssa samalla hoidellessa lasten aamiaisia ja saaden
jonkinmoista sparrausta asiaan myös L:ltä. Hoidin M:n koulubussiin, seurasin
jannuja yläkertaan ja rakensin niitten kanssa junaradan ja nyt istun taas tässä,
sen tokan kahvikupillisen kanssa. Luin ne kommentit vielä kertaalleen ja
samalla ne uudetkin kommentit. Jokainen kirjoitus oli asiallinen – osa ehkä tunnekuohussa kirjoitettuja – ja toi mulle
uusia ulottuvuuksia asioihin. On mielenkiintoista miten ne raamattua siteeraten
kirjoitetut kommentit auttaa mua rajaamaan omia ajatuksiani ja hahmottamaan
mitä minä olen tai en ole. Kiitos siis siitä.
Anskulta pyydän anteeksi sitä, että nostin hänen kommenttinsa
esiin, en sitä mitä mieltä siitä olin. Matias
oli oikeassa ettei ole kohteliasta ruotia komenttia ikäänkuin ”julkisesti”. Se
ei ollut kohteliasta, mutta toisaalta keskusteluahan tässä käydään ja sain
Anskulta myös vastauksen. Jokainen lukija – myös ne jotka ajattelee toisin – on
tärkeä. Siis ihan oikeesti tärkeä ja musta on ihanaa lukea mielipiteitä niin
puolesta kuin vastaankin. On totta. Olen särmikäs. Haluan herättää keskustelua
ja joskus osoitellakin. Se auttaa mua itseäni ajattelemaan ja pohtimaan. En koe tarvetta poistaa yhtään kommenttia.
”Pata kattilaa
soimaa...” Onko maailmassa oikeasti yhtään sellaista ihmistä joka ei omalla
tavallaan, jossakin asiassa olisi ahdas? Rajoittunut? Rajoitteinen? Moni haluaa
ajatella itseään avarakatseisena ja kompastuu, kuten joku sanoikin siihen omaan
avarakatseisuuteensa. Niin varmasti minäkin. Monissa asioissa myönnän olevani
tosi ahdas. Monissa asioissa on vaikeeta ymmärtää niitä muita jotka ajattelee
toisin. Miks joku söis jotakin muuta kuin luomuketsuppia kun se kerran on
parempaa? Toisaalta olishan se vähän hulluakin jos ei edes itse uskoisi omiin
näkemyksiinsä. Mun mielestä moni kristitty on ahdas ja niitten mielestä mä
poimin rusinat pullasta.
Mun kokemus
raamatusta perustuu suomalaisen koulusysteemin mulle tarjoamaan
uskonnonopetukseen ja mun täytyy myöntää etten nyt niin tarkkaan jaksanut
siellä tunneilla kuunnella. En siis osaa tai pysty tai edes haluaaan siteerata
kyseistä kirjaa ja sieltä ihan varmasti löytyy lause tai kaksi tai jae tai
kokonainen lukukin jolla vastata mun kirjoituksiin. En myöskään voi mitenkään
sanoa että mun näkemys edustaa sen meidän kirkon näkemyksiä. Ne on vaan mun
näkemyksiä ja vasta reilun puolen vuoden perehtymisellä en tosiaankaan ole
kovin osaava ja kokenut. Olen puhtaasti aloittelija ja siksi kai tätä
keskustelua kaipaankin.
Mulla on hyvä
ystävä joka on saanut Katolisen kasvatuksen ja koulutuksenkin. Hän sanoo aina
olevansa ”a la carte” kristitty, ottaa ne osat jotka itsestä parhaalta tuntuu.
Mä oon aina nauranut sen kanssa olevani samanlainen eli ihan vilpittömästi voin
todeta olevani just sellainen ”rusinat pullasta”-tyyppi. Siksi mä kai sitä
kirkkoon liittymistäkin tavallaan epäröin tai kadun. Mua kun pelottaa että ne
sai väärän sian siinä säkissään. Kyllä. Mä haen armoa, hyvää oloa ja sisäistä
harmoniaa. Haluan pyhäkoulun hoitavan osan omien lasteni kristillisestä
kasvatuksesta. Olen tavallaan tutustumisretkellä Jeesukseen. Jonakin päivänä selviää oliko se mua varten
vai ei. Kirjoitin jo aiemmin etten ole varma onko olemassa taivasta ja
helvettiä, vai pelastuuko ehkä kuitenkin jokainen? Vastaus tähän riippunee
siitä mistä kohdasta raamatun avaa ja kuka sitä lukee.
Kymmenen käskyä
1. Minä olen
Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
- Mikä lasketaan
muuksi Jumalaksi? Ei mulla kai muita ole.
2. Älä käytä
väärin Herran, Jumalasi nimeä.
- Yritän välttää ja
opettaa lapsetkin siihen.
3. Pyhitä
lepopäivä.
- Tähän kai aika moni
kompastuu tänä päivänä, mutta yritän kyllä muistaa huolehtia myös itsestäni.
4. Kunnioita
isääsi ja äitiäsi.
- Tässä mennään sit
puskiin ja pahasti. En edes yritä. Rakastan kyllä. En tiedä onko lapsen edes mahdollista olla rakastamatta omia vanhempiaan.
5. Älä tapa.
- En.
6. Älä tee
aviorikosta.
- Tästäkään
kohdasta en selviä ehjin nahoin.
7. Älä varasta.
- En.
8. Älä lausu
väärää todistusta lähimmäisestäsi.
- Mulla on luja
pyrkimys olla valehtelematta ja pyrkiä puhtaasen ja ehdottomaan totuuteen.
9. Älä tavoittele
lähimmäisesi omaisuutta.
- En. Kateellisuus
nakertaa vain omaa mieltä ja sielua.
10. Älä
tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä
hänelle kuuluu.
- En. Mun mielestä
nää kaks vikaa käskyä on ihan samat.
Voisin siis kai
sanoa että tavoite on elää niitten kymmenen käskyn mukaan. Ihminen on
erehtyväinen ja kompastuu aina välillä. Toiset asiat luonnistuu paremmin kuin
toiset ja omista virheistä koetan ottaa opikseni. Yritän kuitenkin. Monissa
asioissa mulle on kuitenkin tärkeämpää omien läheisten kuin Jumalan anteeksianto.
Mun mielestä sun pohdintaa aiheesta on ollut kiva lukea. Mieli teki kommentoida, mutten tohtinut - tartuin ihan samoihin juttuihin kommentteja lukiessani kuin sinun esille nostamasi. En tosin yhtä rakentavasti ja kivasti.
VastaaPoistaRusinat pullasta on ihan paras systeemi - varsinkin tutustumisretkillä. Eihän sitä lomamatkallakaan ekana slummia lähdetä ihmettelemään.
Kiitos! Aika usein yritän olla rakentava ja kiva, joskus ei pysty.
PoistaMä oon uskonasioista sun kanssa aika eri mieltä, mutta musta se on aika jees. Kiitos kun kerrot niin avoimesti ja rehellisesti. Jos Jumala laittaa mulle jonkun selkeen merkin siitä miten mä oon just oikeessa ja sä väärässä, niin laitan sitten viestiä tänne, että saadaan sekin asia selväks! :D
VastaaPoistaSitä odotellessa :)
Poista