Siirry pääsisältöön

rusinat pullasta


Kiitokset runsaasta kommentoinnista! Olen suorastaan lapsellisen innostunut aikaansaamastani keskustelusta. Sain mitä kaipasin, lisää ulottuvuuksia ja uusia näkemyksiä. Luin kaikki kommentit ensin sängyssä puhelimesta. Sitten uudestaan ekan kahvikupillisen kanssa samalla hoidellessa lasten aamiaisia ja saaden jonkinmoista sparrausta asiaan myös L:ltä. Hoidin M:n koulubussiin, seurasin jannuja yläkertaan ja rakensin niitten kanssa junaradan ja nyt istun taas tässä, sen tokan kahvikupillisen kanssa. Luin ne kommentit vielä kertaalleen ja samalla ne uudetkin kommentit. Jokainen kirjoitus oli asiallinen – osa ehkä  tunnekuohussa kirjoitettuja – ja toi mulle uusia ulottuvuuksia asioihin. On mielenkiintoista miten ne raamattua siteeraten kirjoitetut kommentit auttaa mua rajaamaan omia ajatuksiani ja hahmottamaan mitä minä olen tai en ole. Kiitos siis siitä. 

Anskulta pyydän anteeksi sitä, että nostin hänen kommenttinsa esiin, en sitä mitä mieltä siitä olin. Matias oli oikeassa ettei ole kohteliasta ruotia komenttia ikäänkuin ”julkisesti”. Se ei ollut kohteliasta, mutta toisaalta keskusteluahan tässä käydään ja sain Anskulta myös vastauksen. Jokainen lukija – myös ne jotka ajattelee toisin – on tärkeä. Siis ihan oikeesti tärkeä ja musta on ihanaa lukea mielipiteitä niin puolesta kuin vastaankin. On totta. Olen särmikäs. Haluan herättää keskustelua ja joskus osoitellakin. Se auttaa mua itseäni ajattelemaan ja pohtimaan. En koe tarvetta poistaa yhtään kommenttia.

”Pata kattilaa soimaa...” Onko maailmassa oikeasti yhtään sellaista ihmistä joka ei omalla tavallaan, jossakin asiassa olisi ahdas? Rajoittunut? Rajoitteinen? Moni haluaa ajatella itseään avarakatseisena ja kompastuu, kuten joku sanoikin siihen omaan avarakatseisuuteensa. Niin varmasti minäkin. Monissa asioissa myönnän olevani tosi ahdas. Monissa asioissa on vaikeeta ymmärtää niitä muita jotka ajattelee toisin. Miks joku söis jotakin muuta kuin luomuketsuppia kun se kerran on parempaa? Toisaalta olishan se vähän hulluakin jos ei edes itse uskoisi omiin näkemyksiinsä. Mun mielestä moni kristitty on ahdas ja niitten mielestä mä poimin rusinat pullasta.

Mun kokemus raamatusta perustuu suomalaisen koulusysteemin mulle tarjoamaan uskonnonopetukseen ja mun täytyy myöntää etten nyt niin tarkkaan jaksanut siellä tunneilla kuunnella. En siis osaa tai pysty tai edes haluaaan siteerata kyseistä kirjaa ja sieltä ihan varmasti löytyy lause tai kaksi tai jae tai kokonainen lukukin jolla vastata mun kirjoituksiin. En myöskään voi mitenkään sanoa että mun näkemys edustaa sen meidän kirkon näkemyksiä. Ne on vaan mun näkemyksiä ja vasta reilun puolen vuoden perehtymisellä en tosiaankaan ole kovin osaava ja kokenut. Olen puhtaasti aloittelija ja siksi kai tätä keskustelua kaipaankin.

Mulla on hyvä ystävä joka on saanut Katolisen kasvatuksen ja koulutuksenkin. Hän sanoo aina olevansa ”a la carte” kristitty, ottaa ne osat jotka itsestä parhaalta tuntuu. Mä oon aina nauranut sen kanssa olevani samanlainen eli ihan vilpittömästi voin todeta olevani just sellainen ”rusinat pullasta”-tyyppi. Siksi mä kai sitä kirkkoon liittymistäkin tavallaan epäröin tai kadun. Mua kun pelottaa että ne sai väärän sian siinä säkissään. Kyllä. Mä haen armoa, hyvää oloa ja sisäistä harmoniaa. Haluan pyhäkoulun hoitavan osan omien lasteni kristillisestä kasvatuksesta. Olen tavallaan tutustumisretkellä Jeesukseen.  Jonakin päivänä selviää oliko se mua varten vai ei. Kirjoitin jo aiemmin etten ole varma onko olemassa taivasta ja helvettiä, vai pelastuuko ehkä kuitenkin jokainen? Vastaus tähän riippunee siitä mistä kohdasta raamatun avaa ja kuka sitä lukee.

Kymmenen käskyä

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
- Mikä lasketaan muuksi Jumalaksi? Ei mulla kai muita ole.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.         
- Yritän välttää ja opettaa lapsetkin siihen.
3. Pyhitä lepopäivä.        
- Tähän kai aika moni kompastuu tänä päivänä, mutta yritän kyllä muistaa huolehtia myös itsestäni.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.         
- Tässä mennään sit puskiin ja pahasti. En edes yritä. Rakastan kyllä. En tiedä onko lapsen edes mahdollista olla rakastamatta omia vanhempiaan.
5. Älä tapa.         
- En.
6. Älä tee aviorikosta.    
- Tästäkään kohdasta en selviä ehjin nahoin.
7. Älä varasta.   
- En.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.  
- Mulla on luja pyrkimys olla valehtelematta ja pyrkiä puhtaasen ja ehdottomaan totuuteen.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.           
- En. Kateellisuus nakertaa vain omaa mieltä ja sielua.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
- En. Mun mielestä nää kaks vikaa käskyä on ihan samat.

Voisin siis kai sanoa että tavoite on elää niitten kymmenen käskyn mukaan. Ihminen on erehtyväinen ja kompastuu aina välillä. Toiset asiat luonnistuu paremmin kuin toiset ja omista virheistä koetan ottaa opikseni. Yritän kuitenkin. Monissa asioissa mulle on kuitenkin tärkeämpää omien läheisten kuin Jumalan anteeksianto. 


Kommentit

  1. Mun mielestä sun pohdintaa aiheesta on ollut kiva lukea. Mieli teki kommentoida, mutten tohtinut - tartuin ihan samoihin juttuihin kommentteja lukiessani kuin sinun esille nostamasi. En tosin yhtä rakentavasti ja kivasti.

    Rusinat pullasta on ihan paras systeemi - varsinkin tutustumisretkillä. Eihän sitä lomamatkallakaan ekana slummia lähdetä ihmettelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika usein yritän olla rakentava ja kiva, joskus ei pysty.

      Poista
  2. Mä oon uskonasioista sun kanssa aika eri mieltä, mutta musta se on aika jees. Kiitos kun kerrot niin avoimesti ja rehellisesti. Jos Jumala laittaa mulle jonkun selkeen merkin siitä miten mä oon just oikeessa ja sä väärässä, niin laitan sitten viestiä tänne, että saadaan sekin asia selväks! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...