Siirry pääsisältöön

sekametelisoppaa


Eilen oli kohtuuttoman kiireinen päivä ja sit vielä kiukuttelinkin, koko päivän. Olin omassa mielessäni se katkera ja kateellinen, väärin kohdeltu ja lapsellinen. Mietin et miks mun aina vaan pitäis hymyillen niellä kaikki ja olla se ”isompi ihminen”, fiksu ja aikuinen. Alennuin rypemään myös vanhoissa ja kuopatuissa. Teki hyvää, tänään on parempi mieli.



Me käytiin postissa laittamassa ”Amerikanpaketti” matkaan. Postin palvelu oli tavanomaistakin, sanotaan nyt vaikka vähäeleisempää. Postivirkailijat on tunnettuja siitä ettei ne oikeastaan palvele yhtään ketään vaan hoitaa vaan työnsä. Eilinen onnistui hoitamaan koko touhun sanomatta sanaakaan – siis oikeesti, sanaakaan. Ei päivää ei näkemiin ei edes sitä postituksen hintaa tai yhtään mitään. Teipin se unohti rahastaa multa. En huomauttanut.



Haettiin M Klinikalta ja siellä palaeerasin M:n kesäkuvioista ABA-ohjelman vetäjän kanssa ja tehtiin suunnitelma kesäksi. Kaks päivää eskaria/ABA:ta ja kaks sosiaalisten taitojen ryhmää. Toimintaterapiassa M:n kuherruskuukausi uuden terapeutin kanssa on ohi ja M oli yrittänyt pistää kampoihin vähän kaikessa.

Kiiruhdettiin takas kotiin leipomaan jälkkäriä illan Supper Clubiin ja laittamaan lounasta  kun Taideope oli tulossa kahville.

Seuraava etappi oli iltapäivän leikkideitti sisäleikkialueella. Sinne siis kaahaten ja perillä todettiin et sehän oli suljettu. M:lle ja R:lle täydet pisteet siitä et ne reippaasti marssi infopisteeseen kysymään miksi se oli suljettu ja tiedustelemaan et koska se avataan taas. Leikittiin Disney Storessa, Lego kaupassa, Nordstromin lastenosaston leikkialueella ja käytiin haistelemassa hajuvesiä ja ajeltiin liukuportailla ja hissillä ja liukuportailla ja hissillä ja liukuportailla ja... R:lle oli luvattu et se pääsee karkkikaupaan ja mä meinasin saada siellä karkkikaupassa hermoromahduksen yrittäessäni – epätoivoisesti ja tuloksetta – estää poikia syömästä suoraan niistä kaukaloista.

Kotona nopeesti päivällistä lapsille ja vaatteiden vaihto ja illaksi juoruamaan naisten kanssa sinne Supper Clubiin. Meillä oli kiva ilta ja hyvää ruokaa. Emäntä oli kattanut kauniisti. Puheenaiheet oli ne normit... lapset ja koulut ja yksityiskoulut ja tulevan viikonlopun Oscar gaala ja ja kuka voittaa ja kuka ei – en oo vaan nähnyt yhtäkään niistä elokuvista, joten en osannut sanoa yhtään mitään. – ja aiheesta saatiin aikaan kiivasta väittelyäkin. Ellen oli taas Ellen. Mä vannon et se vihaa erityislapsia. Tällä kertaa keskustelu lähti siitä et yhden meidän naisista poika ei sen lääkityksen takia syö mitään. Se siis ei oikeesti syö mitään ja äiti on tietysti aika huolissaan ja ne jopa maksaa sille – 8v - jokaisesta sadasta grammasta jonka paino nousee. Ellenin mielestä se oli ihan sama kuin se et sen poika – 15v - on valinnut olla kasvissyöjä.


Kommentit

  1. Sekametelisopasta tulee Fröbät mieleen, mitä on luukutettu täällä nonstoppina.
    "Nythän me hämmenetään sellainen soppa, sekametelisoppa. lisätään joukkoon pulinaa, laitetaan sekaan pälinää ja mausteeksi runsaasti RÄMINÄÄ"

    Ellen vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta tädiltä - siinä mielessä että eipä ois kiire häneen tutustua :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi