I bit him

Mitä tapahtui keittoviikoille? Ensimmäinen yritys oli kalakeitto... lopputuloksena tänään syödään kahden nälkäpäivän jälkeen ensin suklaapullabrunssia ja nyt päivälliseksi pannaria ja kaakaota (meillä ei oikeesti koskaan juoda kaakaota)... niin sille kävi tällä erää. Aina käy näin, mä yritän ryhdistää meidän ateriakuria ja joku sairastuu ja koko yritys luhistuu taas kerran korttitalon lailla. Okei, se oli terveyspannari täysjyvävehnästä, luomumunista, valkaisemattomasta sokerista ja omenasta. Tarjoaisiko parempi äiti edelleen lämmitettyä kalakeittoa sairaalle lapselleen? En tiedä, mun mielestä sellainen äiti on lähinnä itsepäinen.

Ensi viikolla harjoitellaan jauhelihakeitolla.

Mä voin selkeästi itse paremmin, koska siirsin tänään poikien lelukaapin M:n huoneeseen ja M:n kirjahyllyn pojille ja molemmat – kyllä meillä ON niitä kaksi – leikkikeittiöt M:n huoneeseen ja keittiöleikkitarvikkeet ja pakkasin junat ja junaradan autotallin ja kaivoin autotallista Duplot poikien huoneeseen ja... jos on kovin sairas, ei moiseen välttämättä tule ryhdyttyä.

M opetteli sairastamista... Mennäänkö ulos – ei, olet kipeänä. Koska lähdetään terapiaan – ei mennä, olet kipeänä etkä mennyt kouluun.  Opetuksen tavoite – kipeänä on ihan kivaa, mutta huvikseen ei kannata jäädä pois koulusta.

Koska useimmiten kun toi ryhmä leikkii keskenään on M syyllinen poikien huutoon, on mulla ollut huono tapa vastata poikien itkuun huutamalla ”Mmmmmmmmmmmmmmmm, mitä sä NYT olet tehnyt...” Tämä malli on johtanut siihen että välttääkseen seuraamukset M on alkautunut irtisanoutumaan vastuusta – I didn’t do it! Nyt muutaman viikon ajan ollaan harjoiteltu uutta mallia – vie muuten kiivasluonteiselta ja väsyneeltä äitiparalta huomattavan määrän energiaa, ja vaatii uskomatonta määrää mielenhallintaa – ja tässä uudessa mallissa kutsun ensin sen ujeltavan nuorukaisen alakertaan... se on muuten 99% varmuudella aina toinen pojista, harvemmin M. Kuulustelen uhria ja sen jälkeen a) ryhdyn toimenpiteisiin oikaistakseni sen toisen nuoren herran käytöstä tai b) kutsun M:n alakertaan ja kysyn rauhallisesti selvitystä asiasta... tänään vastaavassa tilanteessa pyysin siis M:n alakertaan ja esitin M:lle tämän kysymyksen. Vastaus oli vähintäänkin odotusten vastainen – I bit O – Why????????? – Oh, I don’t know – Is that okay behavior? – No – Well, don’t bite then – No... tällä tavalla saan ainakin sen rehellisen vastauksen, välillä se vastaus on vaan vähintäänkin yllättävä. Pojat on vielä sen verran nuoria ettei ne osaa valehdella. Tuntia myöhemmin sama nuorimies ilmestyy taas ulisten alakertaan ja selityksenä ja syyllisenä on tälläkertaa ovi.