perjantai 19. lokakuuta 2012

raporttien luonneanalyysi


Sain eilen kolme raporttia mun lapsista... yhden evaluaation ja kaksi tavoite tai edistymisraporttia  jos unohtaa sen huolen niin nää on oikeastaan aika hauskaa luettavaa ja hyvä luonneanalyysi näistä kahdesta:

  • Unable to formally measure due to O not cooperating with testing positions or staying still
  • O demonstrates resistance to PT touching his feet
  • O was highly resistive to activities or tasks that were new or unfamiliar to him
  • Difficult to motivate and decreased tolerance to handling
  • M is not afraid to swing but one minute will result in behavioral overreaction of laughing, talking loudly and decreased focus (nauraminen olis joo ihan jees, mutta mä tiedän tän naurun se EI ole oikeeta naurua vaan sellainen tekonauru)
  • M is able to engage in messy play but does ask to have her hands washed after one minute. She also will ask the therapist to take turns with her, due to this being a non-preferred activity. (useimmat kuvittelee että se on kohtelias – ei tosiaankaan ole)


Sit mä mietin että kirjoittaako ne kaikille perheille nämä:

  • O is a bright young boy and was a pleasure to evaluate.
  • M is a delightful little girl. It is a pleasure to work with M and her family.


Sen fysioterapian evaluaation lopputulemana O on taitotasoltaan 17-18kk:n ikäinen – oikeesti se on 2v 4kk. M:lle napsahti nyt myös fysioterapian evaluaatio, mä en oikeesti toedä mihin mä sen terapiaajan tunkisin... nyt meillä on jo 22,5 tuntia koulua ja kahdelle lapselle 9 tuntia terapioita, sit niitä olis 10 – mihin väliin, ainoat realistiset vaihtarit olis maanantai iltapäivä tai keskiviikko ja keskiviikkona sillä on jo kaksi terapiaa ja baletti.

Meidän tilanne ei ole näin "vaikea" tai haasteellinen, mutta terapiasta on ollut valtavasti hyötyä M:lle ja kyllä tämä pätkä kosketti


2 kommenttia:

  1. Mä en oikein ymmärrä. Jos M ei halua leikkiä sotkuisia leikkejä, niin miksi se on huono asia? Ja jos se tarjoaa vuoroa, niin eikö se ole kohteliasta? Siis voishan se vaan lähteä pois tilanteesta/karjua/raivota tai lopettaa puhumisen? Aika harva noin pieni koittaisi luovia noin pois tilanteesta?

    Miksi M sai fysioterapiaa? Sen keinumisen takia?

    Mä en ole koskaan ollut missään terapiassa tai arvioinnissa tms. joten mulla ei ole hajuakaan, siksi kyselen tyhmiä. Ja sen mä ymmärrän, et O kaipaa liikkumiseen tukea, kun ei ole uskaltanut arkana niin paljon treenata. Mutta jotenkin noi terapiat alkaa kuulostaa aika rankoilta (siis koko perheelle ihan jo ajankäytönkin kannalta). Toisaalta, jos ja kun niistä on hyötyä, niin helpottaahan se, kun ei ole kaikki sun vastuulla (siis se terapian sisältö, kunhan saat lapsen sinne).

    Mulle jo varhaiskasvatuskeskustelu oli kova paikka, joten voin kuvitella mielenmyllerrystä kun noita raportteja omista lapsistaan lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään näissä jenkkirappareissa siitä - no suomalaista vastaavaa en ole koskaan nähnytkään - että niissä keskitytään myös lapsen hyviin puoliin ja osaamiseen eikä pelkästään vikoihin ja puutteisiin...

      M:n sotkemisleikkien suhteen se kysymys on kai MIKSI se ei halua sitä tehdä. M:n kohdalla on kysymys käsien aistiyliherkkydestä ja siitä aiheutuvasta käsien alueen yleisestä heikkkoudesta. M esimerkiksi väsyy kirjoittaessaan ja piirtäessään kun käsien lihakset on niin heikot. M ei myöskään jaksa leikata saksilla samasta syystä... käsien käyttöä vältetään siis monessakin kohdassa.

      Mitä sit tulee tohon kohteliaisuuteen... M ei tosiaankaan ole kohtelias lapsi vaan ihan rumasti sanottuna erittäin fiksu ja manipulatiivinen. Se on riittävän älykäs ymmärtääkseen että todennäköisempi tie ulos vastenmielisestä tehtävästä on vuorottelu ja asiallinen neuvottelu kuin raivoaminen tai pakeneminen. Silloin kun on kyse toiminnasta jota se haluaa tehdä on muitten turha odottaa ja pyytää omaa vuoroa ja se vuoro toiselle annetaan sen pyhän raivon säestyksellä sen jälkeen kun sitä vuoron haluajaa on ensin yritetty töniä, lyödä ja potkia... Ihan samalla tavalla se leikkipuistossa "tarvitsee mun apua" kun mä olen keinuttamassa poikia tai yritän puhua jonkun kanssa - AINA.

      Mä tykkään siitä osasta tätä terapiarulianssia että se ensinnäkin tosiaan nostaa sen vastuun mun harteilta ja toisaalta antaa mulle tilan olla ensisijaisesti äiti. Terapeutit hoitaa terapian ja mä saan olla äiti eikä meillä kotona harjoitella näitä asioita. Kotona ei tartte koskea inhottaviin asioihin, leikata saksilla ja tehdä sitä tai tätä. Kotona olla möllötetään, niinhän me aikuisetkin tehdään - ainakin toivottavasti siis voidaan olla kotona just sellaisia kuin ollaan yrittämättä yhtään mitään.

      Fysioterapiaan se sai lähetteen pihtipolvien takia.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.