sunnuntai 21. lokakuuta 2012

isovanhemmat


M kysyi tänään onko mulla isovanhempia? On, ne on vaan jo kuolleet. Seuraava kysymys oli että onko hänenkin isovanhempansa kuolleet? M kysyi voisko se lähteä L:n kanssa Suomeen marraskuussa, se haluaa nähdä miltä ne isovanhemmat näyttää... Tyydyttiin kuitenkin katsomaan kuvia... Isoäiti ja I, Isoisä ja D, sedät ja yksi täti, ja serkut...katsottiin kuvia myös siitä toisesta Isoäidistä, se toinen Isoisä on kuollut. Kuvia me katsotaan aina tarvittaessa mutta onhan se väistämätön tosiasia että M:lle se Suomessa asuva osa perheestä on melkein kuin satuhahmoja, lukuunottamatta sitä Kummisetää joka kävi kesällä ja asui meillä ennen kuin Kummitäti T tuli meille, sen se kyllä muistaa.

Mä mietin että miltä siitä tuntuu kun muilla on isovanhemmat lähempänä tai siis ainakin isompi kosketuspinta isovanhempiin. Ei se varmaan mieti vielä oikeestaan mitään, tai siis osaa ajatella että muilla on ja hänellä ei ja onhan täälläkin paljon lapsia joiden isovanhemmat ON kaukana ja mahdollisesti ihan harvoin tai jopa harvemmin tarjolla... M on nähnyt isovanhempiaan erissä... 2008, 2009, 2010... onneksi kuitenkin enemmän kuin kolmesti... jos en ihan väärin laske – yksitoista kertaa... Isoisän kolmasti, Isoäidin kerran ja sen toisen Isoäidin seitsemän kertaa. Vielä me mennään lentokoneella niitä isovanhempia katsomaan, varmasti mennään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.