Siirry pääsisältöön

isovanhemmat


M kysyi tänään onko mulla isovanhempia? On, ne on vaan jo kuolleet. Seuraava kysymys oli että onko hänenkin isovanhempansa kuolleet? M kysyi voisko se lähteä L:n kanssa Suomeen marraskuussa, se haluaa nähdä miltä ne isovanhemmat näyttää... Tyydyttiin kuitenkin katsomaan kuvia... Isoäiti ja I, Isoisä ja D, sedät ja yksi täti, ja serkut...katsottiin kuvia myös siitä toisesta Isoäidistä, se toinen Isoisä on kuollut. Kuvia me katsotaan aina tarvittaessa mutta onhan se väistämätön tosiasia että M:lle se Suomessa asuva osa perheestä on melkein kuin satuhahmoja, lukuunottamatta sitä Kummisetää joka kävi kesällä ja asui meillä ennen kuin Kummitäti T tuli meille, sen se kyllä muistaa.

Mä mietin että miltä siitä tuntuu kun muilla on isovanhemmat lähempänä tai siis ainakin isompi kosketuspinta isovanhempiin. Ei se varmaan mieti vielä oikeestaan mitään, tai siis osaa ajatella että muilla on ja hänellä ei ja onhan täälläkin paljon lapsia joiden isovanhemmat ON kaukana ja mahdollisesti ihan harvoin tai jopa harvemmin tarjolla... M on nähnyt isovanhempiaan erissä... 2008, 2009, 2010... onneksi kuitenkin enemmän kuin kolmesti... jos en ihan väärin laske – yksitoista kertaa... Isoisän kolmasti, Isoäidin kerran ja sen toisen Isoäidin seitsemän kertaa. Vielä me mennään lentokoneella niitä isovanhempia katsomaan, varmasti mennään.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää