Siirry pääsisältöön

L:n harrastuksesta


L luki mun kirjoituksen sen ”harrastuksesta”, myönsi totuuden ja ryhtyi mielipuuhaansa – statistiksi... se lähetti mulle sähköpostilla – tosta pöydän toiselta puolelta - erilaisia faktoja ja tässä siis niitä... On siis tärkeää että lukijat tietävät seuraavat asiat...
  • Olemme omistaneet - hmmmmm, rahoitusyhtiö tai pankki on omistanut 29 autoa, yhtään autoa ei olla omistettu ihan itse.
  • Jos lasketaan mukaan myös mun työsuhdeautot, on autoja ollut 39
  • Sinä aikana (10 vuotta) kun ollaan asuttu Yhdysvalloissa ja meillä on taloudessa ollut kaksi autoa, on autoja ollut yhteensä 18

Paljonko tähän lystiin L:n harrastukseen on täällä jenkeissä tähän mennessä palanut rahaa?
  • Autojen pääoma, korko ja arvonalennus 2002 -2012: Kuukausimaksut, käsiraha (vain kerran) $103478 eli $4311/vuosi/auto eli $11/paiva/auto
  • Huoltokulut: $6234 eli $623/vuosi eli $311.50/vuosi/auto
  • Rengaskulut: $727 eli $36.25/vuosi/auto

Pelkkää säästöä siis! (Tämä on tätä naisenlogiikalla säästämistä – ostin saappaat joiden alkuperäinen hinta oli tonnin kahdella sadalla ja säästin siis 800 - oikeesti en ostanut)

Suomessa asuessa meillä ehti siis olla 11 autoa vuosina, 1995-2002, ja niissä tehoa keskimäärin 88hv, ja keskimääräinen moottorin koko 1,7 litraa (pienin moottori 1,4 litraa ja suurin 2,2 litraa).

USA:ssa meillä on tähän mennessä ollut 18 autoa, vuosina 2002-2012, tehoja keskimäärin 214hv, ja moottorin keskimääräinen koko 2,7 litraa (pienin moottori 2,0 litraa ja suurin 4,0 litraa). 

Just nyt - huomenna voi olla toisin - meillä on kaksi autoa... Ford F150 XLT Ecoboost Supercrew  ja se uusivanha Bemu. Mä myönnän, olin Suomessa vuosia autoalalla ja oon aika autoistunut itsekin... autot ei oo vaan erivärisiä. 

Mä ja L:n Bemu


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää