Siirry pääsisältöön

L:n harrastuksesta


L luki mun kirjoituksen sen ”harrastuksesta”, myönsi totuuden ja ryhtyi mielipuuhaansa – statistiksi... se lähetti mulle sähköpostilla – tosta pöydän toiselta puolelta - erilaisia faktoja ja tässä siis niitä... On siis tärkeää että lukijat tietävät seuraavat asiat...
  • Olemme omistaneet - hmmmmm, rahoitusyhtiö tai pankki on omistanut 29 autoa, yhtään autoa ei olla omistettu ihan itse.
  • Jos lasketaan mukaan myös mun työsuhdeautot, on autoja ollut 39
  • Sinä aikana (10 vuotta) kun ollaan asuttu Yhdysvalloissa ja meillä on taloudessa ollut kaksi autoa, on autoja ollut yhteensä 18

Paljonko tähän lystiin L:n harrastukseen on täällä jenkeissä tähän mennessä palanut rahaa?
  • Autojen pääoma, korko ja arvonalennus 2002 -2012: Kuukausimaksut, käsiraha (vain kerran) $103478 eli $4311/vuosi/auto eli $11/paiva/auto
  • Huoltokulut: $6234 eli $623/vuosi eli $311.50/vuosi/auto
  • Rengaskulut: $727 eli $36.25/vuosi/auto

Pelkkää säästöä siis! (Tämä on tätä naisenlogiikalla säästämistä – ostin saappaat joiden alkuperäinen hinta oli tonnin kahdella sadalla ja säästin siis 800 - oikeesti en ostanut)

Suomessa asuessa meillä ehti siis olla 11 autoa vuosina, 1995-2002, ja niissä tehoa keskimäärin 88hv, ja keskimääräinen moottorin koko 1,7 litraa (pienin moottori 1,4 litraa ja suurin 2,2 litraa).

USA:ssa meillä on tähän mennessä ollut 18 autoa, vuosina 2002-2012, tehoja keskimäärin 214hv, ja moottorin keskimääräinen koko 2,7 litraa (pienin moottori 2,0 litraa ja suurin 4,0 litraa). 

Just nyt - huomenna voi olla toisin - meillä on kaksi autoa... Ford F150 XLT Ecoboost Supercrew  ja se uusivanha Bemu. Mä myönnän, olin Suomessa vuosia autoalalla ja oon aika autoistunut itsekin... autot ei oo vaan erivärisiä. 

Mä ja L:n Bemu


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää