Siirry pääsisältöön

tuokiokuva maanantailta


Vähän rehellistä tuokiokuvaa... ne katsoo TAAS telkkaria ja mä juon TAAS kahvia. Nyt ne on kaikki piikitetty ja yksi kolmesta huusi kuin pistetty... hah,hah, haa...Toinen huusi vähän koska se isompikin huusi, muttei kuitenkaan oikeesti edes huutanut ja kolmas huusi silleen keskiverrosti. Nyt enää toivotaan että ne joiden tehtävä on arvata mitä siihen litkuun minäkin vuonna laitetaan arvasivat oikein ja lastenkidutuksesta oli hyötyä. Toistaiseksi siitä on ollut, me ollaan kuitenkin vältetty ne isot flunssat ja possut, vähän keuhkokuumeista ollaan kyllä kärsitty.

Mitä luulette, näkeekö ne?

Kommentit

  1. Toivotaan, että arvaukset meni oikein ja vältytte flunssilta.

    Mä itse oon kyllä vähän skeptinen noiden kausirokotteiden kanssa. Kerran otin duunin kautta ja ikinä en ole ollut niin sairaana. Joten lapsille en ole ottanut kuin ne sikainfluenssarokotteet neidille, pojathan oli niin pieniä, ettei heitä saanut rokottaa.

    VastaaPoista
  2. Pakko laittaa- Influenssa ja flunssa on ihan eri asiat, Sanna! Eli influenssarokotteella ei välty flunssilta , niitä aiheuttaa useampi kymmenen eri virusta , mutta aika hyvän suojan influenssaa vastaan kyllä saa!

    VastaaPoista
  3. Sanna ja Jonna, kiitos molemmille kommenteista... mä aina kaipailen teitä! Jonna jo tohon vastaskin, ennen vastustin sitä kausirokotetta mutta nykyään mut on aivopesty siihenkin ja mietin itselleni jopa sitä keuhkokuumerokotetta.

    VastaaPoista
  4. Jonna, joo niinhän se olikin. Joka tapauksessa toivotaan tauditonta syksyä. Meille kaikille!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...