Siirry pääsisältöön

nuori kapinallinen


Lasten fysioterapeutti Ms Rachel on tosi mukava nuori nainen. Mutta se on myös aika nuori – arvioisin vähän päälle kakskymppiä ja lapseton... Se ei siis mun mielestä tee tyhjäksi kenenkään ammatillisia kredittejä ja luotan siis ihan totaalisesti Ms Rachelin ammattitaitoon. MUTTA vähän näyttää siltä että meidän sangen voimakastahtoinen kaksvee O on jotakin mitä Ms Rachel ei ennen ole kohdannut. O ei heittäydy lattialle itkemään, se ei kilju ja huuda ja itke ja potki ja raivoa kuten veljensä. O sanoo EI. Se sanoo sen kuuluvasti ja painokkaasti, jopa uhmakkaasti kulmainsa alta... EI! – tai oikeastaan NOOOOOU! Se ilmaisee selkeästi ettei sillä ole pienintäkään aikomusta toteuttaa kysyjän pyyntöä ja ettei keskusteluvaraa ole. Pakkottamisesta seuraa spagetti... se ei edelleenkään ulise ja kilju se vaan on veltto kuin keitetty makaroni... Ms Rachelin pitää keksiä muita keinoja, seuraan mielenkiinnolla kuinka tässä käy.

Autossa Mosaicin edessä odottelemassa terapiassa olijoita...
maanantaina 29.10. klo 13:15

Mä luulin tällä lasten tautirintamalla – huom! Yrjö ja Pirjo ja Ripa ei ole lastentauti - aika paljon jo nähneeni, mutta se että sitä kakkaa on ripuloivalla lapsella niin reilusti että se sen seisoessa ja siinä kakatessa valuu vaipan yläreunan ylitse on uutta... Mä olen kuin sotilas valmistautumassa taisteluun, kaikki potentiaaliset lattioilleoksentajat on siirretty värittömään ruokaan... tarjolla on makaronia, voileipäkeksejä, omenamehua, kanaa... toista aamua – todennäköisemmin yötä – en halua kaapia tomaattikastiketta seiniltä.


Kommentit

  1. sanna30. lokakuuta 2012 klo 4.16

    Auts. Tsemppiä. Noi on kyllä ne vieraat, jotka ei vaan ikinä tuo mitään hyvää tullessaan. Voimia!!

    Voi fyssariparkaa, voin kuvitella sen tunteen, kun toinen vaan totea, että EI! Miten te itse saatte Nounoun tekemään juttuja, joita ei halua tehdä? Uhkailu? Lahjonta? Kiristys? Uhkailu lahjonnan lopettamisesta?

    Meillä enterorokko. Kuvittelin jo päässeeni selville vesille (ja olevani hyvä äiti jepjep;), kun pidin lapset eilen kotona (heillä oli viikonloppuna kuumetta) sen yhden kuumeettoman päivän. Tänään vein siis kasiksi tarhaan ja sieltä soitettiin jo ensimmäisen palaverin aikana ysin jälkeen, että pienimmällä on näppyjä. No, ei kun takas ja sain kuin sainkin lekurin jo 10.15, joka totesi, että suu- ja sorkkatauti täällä jyllää. Nyt poijjaat kotona ja päiväunilla. Neiti tarhassa ja menee mummon luokse yökylään. Toivon niin, että häneen ei tarttuisi, kun perjantaina on Halloweenjuhlat ja tänään saapui Nykin lähetyksessä Tähkäpään asukokonaisuus Sandyn alta pois. (neiti on seurannut uutisia kauhuissaan, kun lentokoneet ei lennä jne).

    Mutta tsemppiä siis sinne taudin kouriin, toivottavasti menee nopeasti ohi ja pääsette taas syömään värejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa2. marraskuuta 2012 klo 8.05

      sanna... anteeks kun kesti... Mä en vaan anna sille periksi, ei siihen muukaan auta. Toivottavasti teillä rokko jo helpottaa ja kuvista päätellen helpottaakin!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää