maanantai 29. lokakuuta 2012

nuori kapinallinen


Lasten fysioterapeutti Ms Rachel on tosi mukava nuori nainen. Mutta se on myös aika nuori – arvioisin vähän päälle kakskymppiä ja lapseton... Se ei siis mun mielestä tee tyhjäksi kenenkään ammatillisia kredittejä ja luotan siis ihan totaalisesti Ms Rachelin ammattitaitoon. MUTTA vähän näyttää siltä että meidän sangen voimakastahtoinen kaksvee O on jotakin mitä Ms Rachel ei ennen ole kohdannut. O ei heittäydy lattialle itkemään, se ei kilju ja huuda ja itke ja potki ja raivoa kuten veljensä. O sanoo EI. Se sanoo sen kuuluvasti ja painokkaasti, jopa uhmakkaasti kulmainsa alta... EI! – tai oikeastaan NOOOOOU! Se ilmaisee selkeästi ettei sillä ole pienintäkään aikomusta toteuttaa kysyjän pyyntöä ja ettei keskusteluvaraa ole. Pakkottamisesta seuraa spagetti... se ei edelleenkään ulise ja kilju se vaan on veltto kuin keitetty makaroni... Ms Rachelin pitää keksiä muita keinoja, seuraan mielenkiinnolla kuinka tässä käy.

Autossa Mosaicin edessä odottelemassa terapiassa olijoita...
maanantaina 29.10. klo 13:15

Mä luulin tällä lasten tautirintamalla – huom! Yrjö ja Pirjo ja Ripa ei ole lastentauti - aika paljon jo nähneeni, mutta se että sitä kakkaa on ripuloivalla lapsella niin reilusti että se sen seisoessa ja siinä kakatessa valuu vaipan yläreunan ylitse on uutta... Mä olen kuin sotilas valmistautumassa taisteluun, kaikki potentiaaliset lattioilleoksentajat on siirretty värittömään ruokaan... tarjolla on makaronia, voileipäkeksejä, omenamehua, kanaa... toista aamua – todennäköisemmin yötä – en halua kaapia tomaattikastiketta seiniltä.


2 kommenttia:

  1. Auts. Tsemppiä. Noi on kyllä ne vieraat, jotka ei vaan ikinä tuo mitään hyvää tullessaan. Voimia!!

    Voi fyssariparkaa, voin kuvitella sen tunteen, kun toinen vaan totea, että EI! Miten te itse saatte Nounoun tekemään juttuja, joita ei halua tehdä? Uhkailu? Lahjonta? Kiristys? Uhkailu lahjonnan lopettamisesta?

    Meillä enterorokko. Kuvittelin jo päässeeni selville vesille (ja olevani hyvä äiti jepjep;), kun pidin lapset eilen kotona (heillä oli viikonloppuna kuumetta) sen yhden kuumeettoman päivän. Tänään vein siis kasiksi tarhaan ja sieltä soitettiin jo ensimmäisen palaverin aikana ysin jälkeen, että pienimmällä on näppyjä. No, ei kun takas ja sain kuin sainkin lekurin jo 10.15, joka totesi, että suu- ja sorkkatauti täällä jyllää. Nyt poijjaat kotona ja päiväunilla. Neiti tarhassa ja menee mummon luokse yökylään. Toivon niin, että häneen ei tarttuisi, kun perjantaina on Halloweenjuhlat ja tänään saapui Nykin lähetyksessä Tähkäpään asukokonaisuus Sandyn alta pois. (neiti on seurannut uutisia kauhuissaan, kun lentokoneet ei lennä jne).

    Mutta tsemppiä siis sinne taudin kouriin, toivottavasti menee nopeasti ohi ja pääsette taas syömään värejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanna... anteeks kun kesti... Mä en vaan anna sille periksi, ei siihen muukaan auta. Toivottavasti teillä rokko jo helpottaa ja kuvista päätellen helpottaakin!

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.