nuori kapinallinen

Lasten fysioterapeutti Ms Rachel on tosi mukava nuori nainen. Mutta se on myös aika nuori – arvioisin vähän päälle kakskymppiä ja lapseton... Se ei siis mun mielestä tee tyhjäksi kenenkään ammatillisia kredittejä ja luotan siis ihan totaalisesti Ms Rachelin ammattitaitoon. MUTTA vähän näyttää siltä että meidän sangen voimakastahtoinen kaksvee O on jotakin mitä Ms Rachel ei ennen ole kohdannut. O ei heittäydy lattialle itkemään, se ei kilju ja huuda ja itke ja potki ja raivoa kuten veljensä. O sanoo EI. Se sanoo sen kuuluvasti ja painokkaasti, jopa uhmakkaasti kulmainsa alta... EI! – tai oikeastaan NOOOOOU! Se ilmaisee selkeästi ettei sillä ole pienintäkään aikomusta toteuttaa kysyjän pyyntöä ja ettei keskusteluvaraa ole. Pakkottamisesta seuraa spagetti... se ei edelleenkään ulise ja kilju se vaan on veltto kuin keitetty makaroni... Ms Rachelin pitää keksiä muita keinoja, seuraan mielenkiinnolla kuinka tässä käy.

Autossa Mosaicin edessä odottelemassa terapiassa olijoita...
maanantaina 29.10. klo 13:15

Mä luulin tällä lasten tautirintamalla – huom! Yrjö ja Pirjo ja Ripa ei ole lastentauti - aika paljon jo nähneeni, mutta se että sitä kakkaa on ripuloivalla lapsella niin reilusti että se sen seisoessa ja siinä kakatessa valuu vaipan yläreunan ylitse on uutta... Mä olen kuin sotilas valmistautumassa taisteluun, kaikki potentiaaliset lattioilleoksentajat on siirretty värittömään ruokaan... tarjolla on makaronia, voileipäkeksejä, omenamehua, kanaa... toista aamua – todennäköisemmin yötä – en halua kaapia tomaattikastiketta seiniltä.