Siirry pääsisältöön

bilehileet


Eilen biletettiin ja tänään jatketaan...Oli tosi makeeta nähdä miten hirvittävän paljon M on edistynyt, miten se pärjäs molemmissa juhlissa ja sillä oli kivaa. Se oli niin polleena prinsessamekossaan, tukka pinkkinä... yhtä äitiä se korjas kun tämä totes että M:llä on punainen tukkakin ihan kuin Merida Bravella – M sanoi sille et ”No, It’s pink, not red” ja vielä vähän sellaisella äänensävyllä että onko toi aikuinen aivan urpo. Aamulla se nukkui kahdeksaan, meidän juhlija... Tänään jatketaan iltapäivästä ystävien tytön synttäreillä. Tiistaina koulun Halloween bileet ja keskiviikkona ”The night”.



Nykyään se menee vapaaehtoisesti valokuviin, se hymyilee ja pelleilee pyydettäessä, se ei pakene yksinäisyyteen kun muut vieraat tulee... mä olen niin käsittämättömän ylpeä ja onnellinen kaikesta siitä mitä M on vuodessa oppinut... Ei kuiukkua ja raivareita juhlissa vaan juhlia eikä kiukkua ja raivareita edes kotimatkalla ja tänäänkään ei olla riidelty vielä kertaakaan ja kello on sentään jo melkein yksitoista... Taidan hyppiä hetken tasajalkaa riemusta ja yrittää muistaa eilisen ja tämän aamun sitten kun on taas huonopäivä, huono hetki ja riitaa, riitaa, riitaa...

On hetkiä kun kaksoset nyt on vaan niiiiiin kaksoset



Kommentit

  1. Voi kun kivaa, että teillä oli onnistuneet juhlat! Varmasti tosi mukava seurata, kun M viihtyy, ja pärjää porukassa. Meillä ei (suruksemme)ole lapsia, mutta olen mä kauhean ylpeä ylipäänsä kaikesta mitä mun siskojen lapset tekee ja oppii, ne kun on kaikki mulle kauhean tärkeitä ja läheisiä.
    Ja jäi kommentoimatta siihen äänestys-postaukseen, että kiva kun kerroit siitä, mulle oli ihan uusi asia, että samalla äänestätte vaikka mitä muutakin. Hieman eri kun Suomessa laittaa yksi numero paperiin, teidänhän pitää ihan perehtyä asioihin :) Happy Halloween!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lapsettomuus on aivan hillittömän surullista eikä se lapsen kaipuu taida lähteä koskaan vaikka onkin jo entinen lapseton. Silti säilyy ne tietyt mustat tunteet ja ajatukset jotka aina välillä mitä kummallisimmissa tilanteissa pulpahtaa pintaan.

      Äänestäminen on täällä tosiaan aika erilaista ja omastakin mielestä tosi mielenkiitoista etenkin näin ekalla kerralla.

      Poista
  2. Teidän pojat ovat kyllä liikuttavan ihania! Ihania tilannekuvia, jotka kertovat enemmän kuin tuhannet sanat yhteensä.

    -Minna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...