Siirry pääsisältöön

bilehileet


Eilen biletettiin ja tänään jatketaan...Oli tosi makeeta nähdä miten hirvittävän paljon M on edistynyt, miten se pärjäs molemmissa juhlissa ja sillä oli kivaa. Se oli niin polleena prinsessamekossaan, tukka pinkkinä... yhtä äitiä se korjas kun tämä totes että M:llä on punainen tukkakin ihan kuin Merida Bravella – M sanoi sille et ”No, It’s pink, not red” ja vielä vähän sellaisella äänensävyllä että onko toi aikuinen aivan urpo. Aamulla se nukkui kahdeksaan, meidän juhlija... Tänään jatketaan iltapäivästä ystävien tytön synttäreillä. Tiistaina koulun Halloween bileet ja keskiviikkona ”The night”.



Nykyään se menee vapaaehtoisesti valokuviin, se hymyilee ja pelleilee pyydettäessä, se ei pakene yksinäisyyteen kun muut vieraat tulee... mä olen niin käsittämättömän ylpeä ja onnellinen kaikesta siitä mitä M on vuodessa oppinut... Ei kuiukkua ja raivareita juhlissa vaan juhlia eikä kiukkua ja raivareita edes kotimatkalla ja tänäänkään ei olla riidelty vielä kertaakaan ja kello on sentään jo melkein yksitoista... Taidan hyppiä hetken tasajalkaa riemusta ja yrittää muistaa eilisen ja tämän aamun sitten kun on taas huonopäivä, huono hetki ja riitaa, riitaa, riitaa...

On hetkiä kun kaksoset nyt on vaan niiiiiin kaksoset



Kommentit

  1. Voi kun kivaa, että teillä oli onnistuneet juhlat! Varmasti tosi mukava seurata, kun M viihtyy, ja pärjää porukassa. Meillä ei (suruksemme)ole lapsia, mutta olen mä kauhean ylpeä ylipäänsä kaikesta mitä mun siskojen lapset tekee ja oppii, ne kun on kaikki mulle kauhean tärkeitä ja läheisiä.
    Ja jäi kommentoimatta siihen äänestys-postaukseen, että kiva kun kerroit siitä, mulle oli ihan uusi asia, että samalla äänestätte vaikka mitä muutakin. Hieman eri kun Suomessa laittaa yksi numero paperiin, teidänhän pitää ihan perehtyä asioihin :) Happy Halloween!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lapsettomuus on aivan hillittömän surullista eikä se lapsen kaipuu taida lähteä koskaan vaikka onkin jo entinen lapseton. Silti säilyy ne tietyt mustat tunteet ja ajatukset jotka aina välillä mitä kummallisimmissa tilanteissa pulpahtaa pintaan.

      Äänestäminen on täällä tosiaan aika erilaista ja omastakin mielestä tosi mielenkiitoista etenkin näin ekalla kerralla.

      Poista
  2. Teidän pojat ovat kyllä liikuttavan ihania! Ihania tilannekuvia, jotka kertovat enemmän kuin tuhannet sanat yhteensä.

    -Minna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...