Siirry pääsisältöön

bilehileet


Eilen biletettiin ja tänään jatketaan...Oli tosi makeeta nähdä miten hirvittävän paljon M on edistynyt, miten se pärjäs molemmissa juhlissa ja sillä oli kivaa. Se oli niin polleena prinsessamekossaan, tukka pinkkinä... yhtä äitiä se korjas kun tämä totes että M:llä on punainen tukkakin ihan kuin Merida Bravella – M sanoi sille et ”No, It’s pink, not red” ja vielä vähän sellaisella äänensävyllä että onko toi aikuinen aivan urpo. Aamulla se nukkui kahdeksaan, meidän juhlija... Tänään jatketaan iltapäivästä ystävien tytön synttäreillä. Tiistaina koulun Halloween bileet ja keskiviikkona ”The night”.



Nykyään se menee vapaaehtoisesti valokuviin, se hymyilee ja pelleilee pyydettäessä, se ei pakene yksinäisyyteen kun muut vieraat tulee... mä olen niin käsittämättömän ylpeä ja onnellinen kaikesta siitä mitä M on vuodessa oppinut... Ei kuiukkua ja raivareita juhlissa vaan juhlia eikä kiukkua ja raivareita edes kotimatkalla ja tänäänkään ei olla riidelty vielä kertaakaan ja kello on sentään jo melkein yksitoista... Taidan hyppiä hetken tasajalkaa riemusta ja yrittää muistaa eilisen ja tämän aamun sitten kun on taas huonopäivä, huono hetki ja riitaa, riitaa, riitaa...

On hetkiä kun kaksoset nyt on vaan niiiiiin kaksoset



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna29. lokakuuta 2012 klo 10.22

    Voi kun kivaa, että teillä oli onnistuneet juhlat! Varmasti tosi mukava seurata, kun M viihtyy, ja pärjää porukassa. Meillä ei (suruksemme)ole lapsia, mutta olen mä kauhean ylpeä ylipäänsä kaikesta mitä mun siskojen lapset tekee ja oppii, ne kun on kaikki mulle kauhean tärkeitä ja läheisiä.
    Ja jäi kommentoimatta siihen äänestys-postaukseen, että kiva kun kerroit siitä, mulle oli ihan uusi asia, että samalla äänestätte vaikka mitä muutakin. Hieman eri kun Suomessa laittaa yksi numero paperiin, teidänhän pitää ihan perehtyä asioihin :) Happy Halloween!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. lokakuuta 2012 klo 11.35

      Kiitos! Lapsettomuus on aivan hillittömän surullista eikä se lapsen kaipuu taida lähteä koskaan vaikka onkin jo entinen lapseton. Silti säilyy ne tietyt mustat tunteet ja ajatukset jotka aina välillä mitä kummallisimmissa tilanteissa pulpahtaa pintaan.

      Äänestäminen on täällä tosiaan aika erilaista ja omastakin mielestä tosi mielenkiitoista etenkin näin ekalla kerralla.

      Poista
  2. Anonyymi29. lokakuuta 2012 klo 11.24

    Teidän pojat ovat kyllä liikuttavan ihania! Ihania tilannekuvia, jotka kertovat enemmän kuin tuhannet sanat yhteensä.

    -Minna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää