torstai 4. lokakuuta 2012

tältä näyttää autisti


Talvista vaatetustaan itkevä poika pakattu isänsä autoon ja lähetetty terapiaan – te nauratte kun näätte ne kuvat sen ”talvisesta” asusta – M saatu valmiiksi bussia varten ja mä odotan että saisin aamiaista kun M on pakattu bussiin... se siis menee tänään kouluun ja eilinen lepopäivä auttoi. Onhan sillä yskä, mutta muuten se on ihan kondiksessa, lukuunottamatta haavaa päässä...


Nää kamalat "talvivaatteet"
Paita - Mini Boden, shortsit - Union Bay,
kengät - Crocs ja sen Bandana nyt on vaan bandana...

L lähdössä duuniin samaisena jäätävänä aamuna...
Mä luulen että koko asu on - Eddie Bauer ja tiedän että kengät - Sebago 


Illalla riehuivat kolmisteen tossa olkkarissa ja kävihän siinä sitten niin että lopulta pää kumahti pöydänlaitaan ja seuraavaksi keskityttiin verenvuotoon ja tuskaan ja kipuun ja... Rentona – ehkä liiankin – vanhempana en lähtenyt kaahaamaan päivystykseen vaan tyydyin tarkistamaan sen tajunnantasoa yön mittaan ja ihan hyvinhän tuo näyttää voivan ja kun ei valittanut edes kipua en antanut lääkettäkään – siis unohdin antaa sen kipulääkkeen.



Kohta on taas kiire... kuteet niskaan, K autoon ja Suomikoulun kautta – pitää hakea mun cd:t ja kansio – hakemaan O terapiasta ja sit kahville ystävän kanssa ja leikkimään ja hakemaan M ja terapiaan ja... tavallista siis.

Mä aina välistä mietin, että kirjoitanko ollenkaan kun ei oo mitään sen kummempaa ja sit kuitenkin kirjoitan luottaen siihen että tekstiä syntyy tässä ajatusten virratessa ja niinhän siinä usein käykin että idea syntyy kirjoittaessa... Tänä aamuna kastepisarat heinissä oli aivan järjettömän kauniita nousevan auringon valossa. Siinä mä istuin, lapsi sylissä odottamassa koulubussia ja pohdin sitä miten ihmiset - siis ihan ne tuntemattomat kadulla kävelijät – hahmottaa autismin ja veikkaan että se kuva mikä niille nousee mieleen on aika erilainen kuin mulla. Mun mielessä se on M, se on mun ihana ja kaunis pieni tyttöni... farkkumekossa ja polvisukissa, balettipuvussa, yöpaidassa, prinsessamekossa – siinä mekossa jota pidetään AINA kotona kunnes se on riekaleina... M on monella tapaa ihan tavallinen pieni tyttö, nopealla vilkaisulla ei huomaa mitään, eikä aina vähän hitaammallakaan... Mä luulen että ihmiset ajattelee kaupassa ja lääkärissä ja puistossa ja M:n häiritessä opetusta balettitunnilla että meillä on vaan huonosti kasvatettu tai lellitty lapsi, ei niille tule mieleenkään että se olis autisti – ihmiset ei tule ajatelleeksi ettei autismi näy päälle.

Tältä näyttää autisti
Mekko - en muista, olisko Småfolk tai Katvig,
paita - Mini Boden, sukat - Gap, kengät - Converse ja muumihuivi on muumihuivi...


edit. M:n mekko oli Molo Jeans

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.