sunnuntai 28. lokakuuta 2012

kurpitsajuhlaa


Mä oon koko päivän miettinyt mitä kaikkea pitää kirjoittaa ja nyt kun viimeinkin istun tässä koneen ääressä kumisee pää tyhjää...

Kurpitsat saatiin kuitenkin kaiverrettua ja ohessa kuvasarja tehdystä työstä... M piirsi, pojat ronkki ja mä käytin veistä. Me ei tykätä kurpitsansiemenistä, joten jätin paahtamatta ja heitin roskiin...








Aloitin uuden juoksuohjelman jos tällä kertaa selvittäis ilman vammoja ja flunssia, tai ainakin ilman vammoja. Juoksin siis puhelin toisessa kätösessä puhelimen ohjeitten mukaan ja muut ulkoilijat oli vähän hämmentyneitä tästä miehenäänestä joka käski just aina sillä hetkellä kun olin ohittamassa kävelijöitä hidastamaan tai nopeuttamaan tai kävelemään tai... kaikkeen löytyy siis oma äppi ja mun on pakko kehua tätä puhelimesta kuuluvaa kirittäjää.

Käytiin synttäreillä ja siellä näin tuttavan, jonka poika on vasta saanut ASD diagnoosin (Autism Spectrum Disorder)... juteltiin ja se vaikutti jotenkin ihan hirvittävän ahdistuneelta ja masentuneelta ja ekaa kertaa toivoin ihan tosissani että pystyisin jakamaan sen ekan blogin englanniksi, jotenkin musta tuntuu että se olis voinut auttaa toista ymmärtämään että tästäkin asiasta pääsee yli ja läpi ja asiat helpottaa ja niihin tottuu ja kaikki on taas paremmin... ei maailma lopu siihen diagnoosiin vaikka se siinä vaiheessa tuntuu siltä kuin se loppuis. Se kysyi enkö mä enää sure, sanoin että välillä suren mutta että valtaosan ajasta me vaan eletään tätä uutta tavallista ja kaikesta tästä sähläämisestä ja ajamisesta ja... on ollut ihan mielettömästi hyötyä M:lle. Siinä missä meillä vuosi takaperin oli ihan selvästi erilainen lapsi niin meillä on tänä päivänä tällainen puolitavallinen.

Juhlissa ei tarjottu kakkua. Mitkä ne sellaiset synttärit on joissa ei kakkua saa? Kriisin paikka, eniten M.lle mutta myös pojille... koska oltiin höveleinä ajettiin kauppaan ja ostettiinsuklaakakku, laitettiin kynttilä palamaan, laulettiin päivänsankarille ja syötiin kakut. Kyllä kannatti.




Viikonloppuna siis bailattiin, kirkkokin jäi välistä kun oli kaikkea muuta ja aamulla ei jaksanut... silti me ajettiin ja istuttiin autossa... 4 tuntia 13 minuuttia, eli reiskat parituntia päivässä... matkaa tuli 204km – pelkkää nurkkapyöritystä hei!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.