Siirry pääsisältöön

kurpitsajuhlaa


Mä oon koko päivän miettinyt mitä kaikkea pitää kirjoittaa ja nyt kun viimeinkin istun tässä koneen ääressä kumisee pää tyhjää...

Kurpitsat saatiin kuitenkin kaiverrettua ja ohessa kuvasarja tehdystä työstä... M piirsi, pojat ronkki ja mä käytin veistä. Me ei tykätä kurpitsansiemenistä, joten jätin paahtamatta ja heitin roskiin...








Aloitin uuden juoksuohjelman jos tällä kertaa selvittäis ilman vammoja ja flunssia, tai ainakin ilman vammoja. Juoksin siis puhelin toisessa kätösessä puhelimen ohjeitten mukaan ja muut ulkoilijat oli vähän hämmentyneitä tästä miehenäänestä joka käski just aina sillä hetkellä kun olin ohittamassa kävelijöitä hidastamaan tai nopeuttamaan tai kävelemään tai... kaikkeen löytyy siis oma äppi ja mun on pakko kehua tätä puhelimesta kuuluvaa kirittäjää.

Käytiin synttäreillä ja siellä näin tuttavan, jonka poika on vasta saanut ASD diagnoosin (Autism Spectrum Disorder)... juteltiin ja se vaikutti jotenkin ihan hirvittävän ahdistuneelta ja masentuneelta ja ekaa kertaa toivoin ihan tosissani että pystyisin jakamaan sen ekan blogin englanniksi, jotenkin musta tuntuu että se olis voinut auttaa toista ymmärtämään että tästäkin asiasta pääsee yli ja läpi ja asiat helpottaa ja niihin tottuu ja kaikki on taas paremmin... ei maailma lopu siihen diagnoosiin vaikka se siinä vaiheessa tuntuu siltä kuin se loppuis. Se kysyi enkö mä enää sure, sanoin että välillä suren mutta että valtaosan ajasta me vaan eletään tätä uutta tavallista ja kaikesta tästä sähläämisestä ja ajamisesta ja... on ollut ihan mielettömästi hyötyä M:lle. Siinä missä meillä vuosi takaperin oli ihan selvästi erilainen lapsi niin meillä on tänä päivänä tällainen puolitavallinen.

Juhlissa ei tarjottu kakkua. Mitkä ne sellaiset synttärit on joissa ei kakkua saa? Kriisin paikka, eniten M.lle mutta myös pojille... koska oltiin höveleinä ajettiin kauppaan ja ostettiinsuklaakakku, laitettiin kynttilä palamaan, laulettiin päivänsankarille ja syötiin kakut. Kyllä kannatti.




Viikonloppuna siis bailattiin, kirkkokin jäi välistä kun oli kaikkea muuta ja aamulla ei jaksanut... silti me ajettiin ja istuttiin autossa... 4 tuntia 13 minuuttia, eli reiskat parituntia päivässä... matkaa tuli 204km – pelkkää nurkkapyöritystä hei!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...