Siirry pääsisältöön

kiitos, kiitos, kiitos!!!


10295 kurkistusta - 100 kirjoitusta - 16 vakkaria

Aika huikea saavutus!!! Mä olen innoissani ja kiitollinen jokaisesta lukijasta, niistä virallisesti ilmoittautuneista, niistä jotka kommentoi ja niistä jotka käy vaan salaa lukaisemassa... jokainen teistä on tärkeä. Tänään mua kurkistettiin 302 kertaa, eilen 317. Se ON paljon ja näinpä siis tiedän että teitä lukijoita on paljon... Olen OTETTU.

Mulla on puhelimessa erillinen ikoni blogikommeteille ja aina kun joku teistä kommentoi ilmestyy siitä tieto tohon blogisähköposti-ikoniin ja jokainen kerta mun on pakko lukea se ihan, ihan, ihan heti... ekoissa liikennevaloissa, keskellä yötä... heti, heti, heti...



Näillä sanoilla mä olen pulpahtanut esiin hakukoneessa viimeisen viikon aikana ja mua on ainakin kurkistettu: 

tahdon asiat
20
tahdon asiat blogi
13
annetaan pois
2
baletti sukkahousut
2
blogi tahdon asiat
2
kolme possua blogi
2
suomalaisista tulee pahalle mielelle
2
2 vai 3 lasta
1
ammetaan pois
1
autistit ja eriväriset päivät
1




Tunnustaako kukaan jääneensä lukijaksi ihan puhtaan sattuman oikusta? Siis ei toisen blogin kautta tai etsiessään tietoa autismista tai... vaan etsiessään vaikkapa vastausta siihen mikä saa suomalaiset pahalle mielelle, tai millä selvittää kodin kaaos (all time hakuja 3)

Mua seurataan näissä maissa (all time):

Finland
8855
United States
561
United Kingdom
205
Sweden
180
Russia
164
Kenya
75
United Arab Emirates
67
Netherlands
61
Turkey
24
Germany
20

Osan tunnistan ja tiedän, kaikkia suinkaan en ja joistakin mietin että ovatko ne vaan spämmikoneitten aikaansaannosta...

Kiitos ja kippis kaikille, taidan tänään juhlistaa saavustustani – ehkä nukkumalla vai pitäiskö ihan ottaa kalakeiton kanssa kuplivaa!



Kommentit

  1. Onnea:) ja nyt sulla on 17, on pitäny lisätä itteni vaikka kuinka monta kertaa, ja nyt sain sen tehtyä!

    VastaaPoista
  2. Onnea! Ja kiitos näistä kaikista ajatuksia ja tunteita herättävistä kirjoituksista! Mut voit laskea vakiokalustoon mikä lukijoihin tulee, vaikka täältä anonyyminä välillä vaan huutelenkin ;)

    Edelleen innostustasi ja jaksamistasi ihaillen,
    Pauliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina, et sä mikään anonyymi ole vaikka kuinka yrittäisit olla :)Mä täällä paistattelen sun ihailussa...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...