Siirry pääsisältöön

kiitos, kiitos, kiitos!!!


10295 kurkistusta - 100 kirjoitusta - 16 vakkaria

Aika huikea saavutus!!! Mä olen innoissani ja kiitollinen jokaisesta lukijasta, niistä virallisesti ilmoittautuneista, niistä jotka kommentoi ja niistä jotka käy vaan salaa lukaisemassa... jokainen teistä on tärkeä. Tänään mua kurkistettiin 302 kertaa, eilen 317. Se ON paljon ja näinpä siis tiedän että teitä lukijoita on paljon... Olen OTETTU.

Mulla on puhelimessa erillinen ikoni blogikommeteille ja aina kun joku teistä kommentoi ilmestyy siitä tieto tohon blogisähköposti-ikoniin ja jokainen kerta mun on pakko lukea se ihan, ihan, ihan heti... ekoissa liikennevaloissa, keskellä yötä... heti, heti, heti...



Näillä sanoilla mä olen pulpahtanut esiin hakukoneessa viimeisen viikon aikana ja mua on ainakin kurkistettu: 

tahdon asiat
20
tahdon asiat blogi
13
annetaan pois
2
baletti sukkahousut
2
blogi tahdon asiat
2
kolme possua blogi
2
suomalaisista tulee pahalle mielelle
2
2 vai 3 lasta
1
ammetaan pois
1
autistit ja eriväriset päivät
1




Tunnustaako kukaan jääneensä lukijaksi ihan puhtaan sattuman oikusta? Siis ei toisen blogin kautta tai etsiessään tietoa autismista tai... vaan etsiessään vaikkapa vastausta siihen mikä saa suomalaiset pahalle mielelle, tai millä selvittää kodin kaaos (all time hakuja 3)

Mua seurataan näissä maissa (all time):

Finland
8855
United States
561
United Kingdom
205
Sweden
180
Russia
164
Kenya
75
United Arab Emirates
67
Netherlands
61
Turkey
24
Germany
20

Osan tunnistan ja tiedän, kaikkia suinkaan en ja joistakin mietin että ovatko ne vaan spämmikoneitten aikaansaannosta...

Kiitos ja kippis kaikille, taidan tänään juhlistaa saavustustani – ehkä nukkumalla vai pitäiskö ihan ottaa kalakeiton kanssa kuplivaa!



Kommentit

  1. Onnea:) ja nyt sulla on 17, on pitäny lisätä itteni vaikka kuinka monta kertaa, ja nyt sain sen tehtyä!

    VastaaPoista
  2. Onnea! Ja kiitos näistä kaikista ajatuksia ja tunteita herättävistä kirjoituksista! Mut voit laskea vakiokalustoon mikä lukijoihin tulee, vaikka täältä anonyyminä välillä vaan huutelenkin ;)

    Edelleen innostustasi ja jaksamistasi ihaillen,
    Pauliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina, et sä mikään anonyymi ole vaikka kuinka yrittäisit olla :)Mä täällä paistattelen sun ihailussa...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...