Siirry pääsisältöön

kaoottinen keskiviikko


Keskiviikoista on tullut kiireisiä... se on oikeastaan meidän ainoa päivä nähdä M:n kavereita ja harrastaa ja tehdä kivoja asioita kun se on ainoa päivä jona ei ole koulua... niinpä keskiviikkoisin mennään aamusta myöhäiseen iltapäivään...

7:30 M lähtee L:n kanssa terapiaan ja me jäädään kotiin pukemaan ja pakkaamaan eväitä ja ihan vaan aamuilemaan, mä tykkään niistä aamuista kun ehtii aamuilla rauhassa – siis juoda kahvia ja leikkiä ja lukea blogit ja kirjoittaa...

9:15 Me loput hypätään autoon ja kurvataan hakemaan M:aa terapiasta.

9:55 Lähdetään shoppailemaan ja ostarille leikkimään... minä täydennän meikkivalikoimaani ja köyhdyn pelottavalla rahasummalla... meikkiosaston myyjä kehuu apinoitani suloisiksi – no ei ne ehtineet tällä kertaa rikkoa mitään... meikkihyllyssä vierailu kolmen lapsen kanssa ON stressaavaa ja on syytä tietää mitä haluaa.

bareMinerals - Original Foundation, bareMinerals - Prime Time Original,
Bobbi Brown - Long-Wear Cream Shadow 24 Stone 

10:30 Ostarin leikkipaikalla. Kolmikko riehuu ja mä neulon.

11:20 Lounasdeitti alakerran leipomo-kahvila-ravintolassa. Creamcheese sandwhich lapsille ja keksejä päälle. Mulle croisantti ja kahvi.

11:50 Suunnataan ostarin viereiseen puistoon.

Suihkulähteellä. K:n villapaita (puuvillaa) ja housut - Hanna Andersson, tennarit - Stride Rite. 
O:n housut - Mini Boden, villis (puuvillaa) - Hanna Anderson, tennarit - Vans

Miksi näitten portaitten pitää olla näin pitkät ja vaikeet...



12:45 Takaisin ostarille Disney Storeen pikaisesti ostamaan -40% Halloween tarpeita.

Trick or Treat goodiebag, taikasauva ja tiara...

13:15 Autossa matkalla balettiin - hiki - M huutaa suoraa huutoa koska ei saanut itse laittaa turvavyötään kiinni.

13:50 M:lle balettipuku päälle auton lavalla.

14:00 Balettitunti alkaa, M on taas ainoa oppilas ja me suunnataan poikien kanssa kävellen kirjastoon.

14:10-14:35 Luetaan kirjastossa ja siellä K pistää lastenosaston tietskat solmuun sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti, suuntaamme siis takaisin balettikoululle.

14:45 tunti loppuu vartin etuajassa kun kerran oli yksityistunti.

15:00 olen saanut balettitossut pois M:n jalasta ja kengät sille jalkaan... siirryn metsästämään poikia ulkoportaista, joku ohikulkija katsoo pahasti kun oon päästänyt lapseni karkuun.

15:10 ryhmä on vihdoinkin köytetty autoon eikä kukaan pääse enää karkuun.

15:25 ollaan kotona, auton tyhjentämiseen menee tovi... takit, eväsreppu, balettireppu, ostokset, rattaat, käsilaukku, terapialäksyt, postit...

15:40 etsin M:n sitä oikeeta prinsessapukua M:n kanssa tyrkättyäni Lasagnen nopeasti jääkaapista uuniin – joo, me syödään tänään eineksiä.

15:55 lapset katsoo telkkaria, M:lle se oikea mekko päällä, pesukone pyörittää lastia yläkerrassa ja mä istun alas kahvikupillisen kanssa – tätä hetkeä olen odottanut liian kauan.

16:05 telkkari kadottaa yhteyden koska M ja K ovat räveltäneet vahingossa jonkun piuhan irti.

16:10 istuudun uudestaan, mutta noi ei enää jaksa katsoa ja ryhtyvät riehumaan... kohta ne menee onneksi jo nukkumaan... ohimennessäni laitan lapsilukon vessan oveen – sellaisen jonka M osaa avata. O on oppinut avaamaan ovet – meillä on vähän erilaiset kahvat kuin Suomessa, sellaiset pyöreät – se aiheuttaa mulle aika paljon harmaita hiuksia... K ei vielä osaa, mutta O avuliaana miehenä avaa ovet veljelleen joka suorittaa sit ne töllöntyöt. O avaa ja sulkee alakerran vaatekaapin ovea... kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja... auki, kiinni, auki, kiinni, auki, kiinni, auki, kiinni, auki, kiinni...

16:10 - 16:54 Toimitan K:n arestiin tavaroiden heittelystä, vaihdan O:n kakkavaipan, kuuntelen M.n vinkunaa, kitinää ja ulvomista - samalla yritän saada tän kirjoituksen valmiiksi.

16:55 Painan "Publish" nappulaa... ja Lasagne piippaa uunissa - tai siis uuni piippaa ja kertoo ruuan olevan valmista.

Huomenna on taas koulupäivä – onneksi...


Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna18. lokakuuta 2012 klo 11.26

    Heh, mun veljenvaimo just huokasi, että onneksi ensi viikolla on taas koulua syysloman jälkeen. On kuulemma koululaisten kanssa helisemässä, kun rutiinit katkaistaan yhtäkkiä ja ulkona vaan sataa.

    Meillekin Nykin kummisetä ilmoitti Disney Storen pakettien saapuneen, joten Tähkäpää saanee asunsa Halloween-kekkereihin mennessä;) On kyllä käsittämättömän kätevää, että alet on siellä ENNEN sesonkijuhlia. Tykkään.

    Kuinka monta siellä baletissa yleensä käy? Tuntuu ihan käsittämättömältä, että ei käydä jos maksetaan. Vai onko siellä kertamaksu? Onnellinen M, kun sai taas yksityisopetusta:)

    Meilläkin oli tänään lasagnea. Äiti kävi eilen tekemässä ja oli kyllä luksusta tulla kotiin ja vaan lämmittää toisen tekemää herkkua. Ei tapahdu liian usein.

    Mitä sä neulot? Munkin pitäisi alkaa neuloa lapsille talviasusteita. Tai ehkä mä vien langat isoäidille... Jotenkin nää illat vaan katoaa. Ja nytkin kello siis puoli kymmenen ja kaikki on vasta hiljentyneet huoneissaan.

    Tsemppiterkut, torstai on onneksi toivoa täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa18. lokakuuta 2012 klo 19.31

      M:n balettiryhmä on tosi pieni, niitä on vaan kolme vaikka ryhmään mahtuis kai kaksitoista. Mä en tiedä mitä ne meinaa tehdä ens lukukaudella, yhdistääkö taas ryhmiä vai saadaanko jatkaa tässä semiprivaatissa systeemissä.

      Ihanaa että saatte asut ajoissa. Täällä ei oikeesti yhtään mitään kannata ostaa täyteen rahaan kun kaiken saa kuitenkin ihan pian halvemmalla.

      Mä neulon meidän olkkariin sellaista torkkupeittoa, mulla on aikaa, kun aika paljon tulee istuttua odotushuoneissa ja neuloessa on helpompaa lukea kirjaa ja viihdyttää jäljellä olevia kuin kännykkää räpeltäessä. Sitäpaitsi kännykkä on aika usein jonkun muun rävellettävänä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää