Siirry pääsisältöön

kutsumattomia vieraita


Tää on mulle niitä aisoita joissa katastrofin odottaminen on oikeastaan pahempaa kuin katastrofi itse - koputtaa puuta – toivottavasti teoria ei muutu... Se pyörii ympärillä ja siitä kuulee huhuja oikealta ja vasemmalta. Se menee naapuriin ja mä jätän kassillisen tarpeita oven ulkopuolelle, en uskalla edes soittaa ovikelloa vaan poistun hiljaa ja laitan perään tekstarin... Se on käynyt jo siellä ja siellä ja siellä ja tulee välillä lähemmäksi ja menee sit kauemmaksi ja koko ajan sitä vaan odottaa koska se tulee... sen tietää että se tulee jossakin vaiheessa, väistämättä, SE tulee... vääjäämättä. Sitä toivoo että se kävi vaan pikaisesti, mutta kuitenkin järki sanoo että kyllähän se meillä on helposti viikon. Mä varaudun ja käyn valmiiksi kaupassakin... sitä varten tarvitaan paljon väritöntä juotavaa, suolakeksejä, omenasosetta, etikkaa, ruokasoodaa... 

Viime yönä se sit tuli, mä tosin sain tietää vasta aamulla että meillä on vieraita. Avasin poikien oven, totesin - et ai, nyt se Pirjo sit tuli kylään ja tais ottaa kaverinsa Ripankin mukaan. Pojat kylpyyn ja pyykkikone laulamaan... Hyppään sukkelaan siihen sairaanhoitaja-laitosapulais-dieettikokkirooliin ja ryhdyn toimeen. Joku korkeampi voima auttoi kahdessa kohtaa. Ensinnäkin mä en herännyt yöllä ja sain siis ryhtyä siivoamaan tuorein voimin JA K nukkui poikkeuksellisesti alasängyssä O:n kanssa... mä en halua edes ajatella miltä siellä olis näyttänyt jos poika olis ollut omassa sängyssään.

Nyt odotellaan kuka kaatuu seuraavaksi ja kuinka kauan siihen menee... toistaiseksi meillä on aikalailla ”business as usual” onhan eka potilas se ainoa meidän perheestä jolla ei ole pakollisia menoja...  M aamulla fysioterapian evaluaatioon, läpäisi muuten kaiken kirkkaasti mutta jää terapiaan niitten pihtipolvien ja lättiksien takia. Siitä tyttö kouluun ja kohta pakataan lauma autoon ja lähdetään terapioihin... iltapäivän leikkideitti tietysti peruutettiin. Kahden terapioidessa me luetaan K:n kanssa autossa kirjoja... myös auto on lastattu; pyyhkeillä, pesuaineilla, talouspaperilla, muovipusseilla...

Mun nenässö leijuu oksennuksen ja ripulikakan haju... ne on jotakin molekyylitason juttuja kun kaikki on pesty ja pyyhitty ja siivottu ja...

Aloitan maailman tylsimmän kuvasarjan... "Elämäni odotushuoneissa" - ihan vaan jotta kaikki ihan varmasti ymmärrätte miten paljon niissä tulee istuttua...

Mosaic maanantaina 29.10. klo 07:55



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää