Note to self: ei aamupäiväsynttäreitä - IKINÄ!

Ei tähän oikeastaan enää muuta voi todeta kuin että kyllä ihminen voi vaan olla tolkuttoman tyhmä. Tänään tuli ammuttua itseään jalkaan ja pahan kerran... kuka hullu nyt lähtee kolmen lapsen kanssa synttäreille lauantaiaamuna yhdeksän pintaan? Monelle se voi olla ihan järjellinen ajatus, meidän perheessä ei tosiaankaan... synttärit pois alta ja siitä ponnistaen päivän systeemeihin.

Kahden tunnin tolkuttoman riehuminen ei todellakaan lopu meillä päiväunien virvoittavaan voimaan, VAAN loppupäivän kestävään ulinaan ja ulvontaan ja itkuun ja raivoon ja väkivataisiin tekoihin ja yleiseen kaaokseen ja epätoivoon... Kello yhdeltä M oli itsekin jo sitä mieltä ettei mene yksillekään synttäreille enää ikinä kun niistä tulee niin huono olo jälkikäteen. Itse en olis ihan niin jyrkkä vaan toteaisin että pitäydytään iltapäiväkutsuissa.

Yrityksestä ei voi moittia mutta parin tunnin autoriitelyitkuhuudon jälkeen ajoimme suoraan kotiin, yritämme pitää tilanteen mahdollisimman stabiilina ja toivomme nukkumaanmenoajan tulevan pian, pian, pian... enää kolme tuntia!