Siirry pääsisältöön

lokakuun 1. kuvina (24 tuntia)

Sunnuntai-iltana peuhattiin faijan kanssa eikä ketään edes sattunut... 



...ja sit nuorimmat meni nukkumaan...


...ja me isommat ihmiset siirryttiin alakertaan pelaamaan korttia - ihanan paheellista... 


...ja lautapeliä - ei niin paheellista

"Miks muka pitää mennä nukkumaan... minäkö muka väsynyt..." 




Autuas sotku

Levolle lasken luojani, armias ole... - iltarukous

M ja Koira - turvana


Ihana rauha ja vähän sotkua - ei paljon

Pumpkin Bread ja muffareita

Aikuisten ruoka

Pikasiivouksen jälkeen


Add caption

Pelottaa enkä ainakaan nuku!



Täällä onneksi nukutaan...

Musiikkia lohduksi ja turvaksi - Samuli Edelman


Nurtsi on pakko kastella kun ei kerran sada, ihanaa että EI sada 



Päivällistä ja telkkaa


...ja jälkkäriä

Koira menossa pissalle...

...ja tulossa pissalta - huomaa äärimmäisen siisti työpöytä



Jäätä jalkaan

Yön ekat painajaiset - O


M herää ekan kerran... neljältä L hipsii takaisin M:n huoneesta

Jätkät herää

M herää







Ne kattaa pöytää aamiaista varten

Pumpkin Breadiä, luumuja ja omppumehua

kahvii vaan
O söi vähän, M ei mitään ja K paljon



Tänään meillä ohjelmassa...


Lämppärin edessä lämmittelemässä


Puolikas koulupäivä vaatii puolikkaat eväät








O seuraa ikkunasta

Mä kitken rikkaruohoja bussia odotellessa

Mitä ***ttiä... koulu alkaa 8:30 ja bussi ei edelleenkään ole tullut... 

Liikkeelle siis...



...kouluavustaja vie M:n luokkaan

...ja siinä se perhanan bussi nyt on... se ei enää tuukkaan 8:15 vaan 8:04, olis ollut kivaa jos joku olis kertonut... 


takas kotona

vaippojen vaihto - joo, niitä on aina KAKSI


uus kierros aamiaista

lattialla

Mun aamiainen - kaupungin paras maksamakkara löytyy Japanilaisesta ruokakaupasta... 

myös K tykkää maksamakkarasta

Lapsityövoimaa tyhjentämässä tiskikonetta




...ja ulkoiluttamassa Koiraa




Tomaatit kastelin ihan itse


Kyllä me leikittiinkin

Pesin sitten L:n kuulokkeetkin... koska se oppii etten mä tarkistele taskuja...
kuivausrumpuun en sit kuitenkaan viittinyt niitä enää laittaa...
Uus satsi koneeseen... pulsaattorikone on muuten ihan paras - oikeesti! 

Mä hyppäsin suihkuun...

...ja sillä aikaa ne leikki...




Näillä saadaan julkisivu esittelykelpoiseen kuntoon


Pojat "auttaa" viikkaamaan pyykkejä

Tähän pisteeseen päästiin vain...

...sulkemalla pojat M:n huoneeseen.

Kengät jalkaan ja...

...autoon

Bussi on myöhässä


Matkalla taas... vartti aikaa ehtiä hyytymättömyystyyppien luo







Seuraavaksi lounaalle










Meillä on TAAS kiire, nyt puheterapiaan...

Ai kuinka kivaa et täällä on muitakin

Ehdittiin, myöhästyminen maksaa ja paljon - oikeesti

M:n terapian aikana me leikittiin ja...

luettiin



Nokka kohti leikkideittiä


Ohi sen äskeisen sairaalan missä ne hyytymättömyystyypit tekee duunia... 


Poikien kummivanhempien talo

Menossa sisään...

...ja vähän myöhemmin lähdössä kotiin




Postilaatikolla...


...törmättiin L:ään, joka tuli samaan aikaan kotiin.


Tää on vissiin universaali ilmiö, siis että se koulureppu päätyy lattialle eikä naulakkoon... 

Nälkä ja väsy ja raivo



...eikä se M taaskaan mitään syönyt... O ei syönyt kanaa, K söi - taas. 

Vaatteetkin päätyi lattialle läjään...



Ilmassa raivoa


Eiks teillä saa hyppiä sohvilla vai? Ihan tyhmää! Meillä saa!!!!



TAAS tapellaan

Ja Koira sai jämät

O menee nukkumaan


...ja K kans


Kommentit

  1. Nää on tosi kivoja katsoa. Joten äänestän ehdottomasti kuvapäivien puolesta! Kiitos, kun jaksoit ja toivottavasti jaksat jatkossakin raportoida kuun ekan päivän! Hiki tulee kyllä katsellessa, mutta toisaalta on ihana huomata että muillakin sännätään paikasta toiseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatketaan siis! Kivaa se kuvaaminen on, niitten kuvien siivoamisessa valtavasti hommaa... Mulle riittää että niitä joku haluaa katsoa, siis motivaatioksi jatkaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...