Siirry pääsisältöön

lokakuun 1. kuvina (24 tuntia)

Sunnuntai-iltana peuhattiin faijan kanssa eikä ketään edes sattunut... 



...ja sit nuorimmat meni nukkumaan...


...ja me isommat ihmiset siirryttiin alakertaan pelaamaan korttia - ihanan paheellista... 


...ja lautapeliä - ei niin paheellista

"Miks muka pitää mennä nukkumaan... minäkö muka väsynyt..." 




Autuas sotku

Levolle lasken luojani, armias ole... - iltarukous

M ja Koira - turvana


Ihana rauha ja vähän sotkua - ei paljon

Pumpkin Bread ja muffareita

Aikuisten ruoka

Pikasiivouksen jälkeen


Add caption

Pelottaa enkä ainakaan nuku!



Täällä onneksi nukutaan...

Musiikkia lohduksi ja turvaksi - Samuli Edelman


Nurtsi on pakko kastella kun ei kerran sada, ihanaa että EI sada 



Päivällistä ja telkkaa


...ja jälkkäriä

Koira menossa pissalle...

...ja tulossa pissalta - huomaa äärimmäisen siisti työpöytä



Jäätä jalkaan

Yön ekat painajaiset - O


M herää ekan kerran... neljältä L hipsii takaisin M:n huoneesta

Jätkät herää

M herää







Ne kattaa pöytää aamiaista varten

Pumpkin Breadiä, luumuja ja omppumehua

kahvii vaan
O söi vähän, M ei mitään ja K paljon



Tänään meillä ohjelmassa...


Lämppärin edessä lämmittelemässä


Puolikas koulupäivä vaatii puolikkaat eväät








O seuraa ikkunasta

Mä kitken rikkaruohoja bussia odotellessa

Mitä ***ttiä... koulu alkaa 8:30 ja bussi ei edelleenkään ole tullut... 

Liikkeelle siis...



...kouluavustaja vie M:n luokkaan

...ja siinä se perhanan bussi nyt on... se ei enää tuukkaan 8:15 vaan 8:04, olis ollut kivaa jos joku olis kertonut... 


takas kotona

vaippojen vaihto - joo, niitä on aina KAKSI


uus kierros aamiaista

lattialla

Mun aamiainen - kaupungin paras maksamakkara löytyy Japanilaisesta ruokakaupasta... 

myös K tykkää maksamakkarasta

Lapsityövoimaa tyhjentämässä tiskikonetta




...ja ulkoiluttamassa Koiraa




Tomaatit kastelin ihan itse


Kyllä me leikittiinkin

Pesin sitten L:n kuulokkeetkin... koska se oppii etten mä tarkistele taskuja...
kuivausrumpuun en sit kuitenkaan viittinyt niitä enää laittaa...
Uus satsi koneeseen... pulsaattorikone on muuten ihan paras - oikeesti! 

Mä hyppäsin suihkuun...

...ja sillä aikaa ne leikki...




Näillä saadaan julkisivu esittelykelpoiseen kuntoon


Pojat "auttaa" viikkaamaan pyykkejä

Tähän pisteeseen päästiin vain...

...sulkemalla pojat M:n huoneeseen.

Kengät jalkaan ja...

...autoon

Bussi on myöhässä


Matkalla taas... vartti aikaa ehtiä hyytymättömyystyyppien luo







Seuraavaksi lounaalle










Meillä on TAAS kiire, nyt puheterapiaan...

Ai kuinka kivaa et täällä on muitakin

Ehdittiin, myöhästyminen maksaa ja paljon - oikeesti

M:n terapian aikana me leikittiin ja...

luettiin



Nokka kohti leikkideittiä


Ohi sen äskeisen sairaalan missä ne hyytymättömyystyypit tekee duunia... 


Poikien kummivanhempien talo

Menossa sisään...

...ja vähän myöhemmin lähdössä kotiin




Postilaatikolla...


...törmättiin L:ään, joka tuli samaan aikaan kotiin.


Tää on vissiin universaali ilmiö, siis että se koulureppu päätyy lattialle eikä naulakkoon... 

Nälkä ja väsy ja raivo



...eikä se M taaskaan mitään syönyt... O ei syönyt kanaa, K söi - taas. 

Vaatteetkin päätyi lattialle läjään...



Ilmassa raivoa


Eiks teillä saa hyppiä sohvilla vai? Ihan tyhmää! Meillä saa!!!!



TAAS tapellaan

Ja Koira sai jämät

O menee nukkumaan


...ja K kans


Kommentit

  1. Nää on tosi kivoja katsoa. Joten äänestän ehdottomasti kuvapäivien puolesta! Kiitos, kun jaksoit ja toivottavasti jaksat jatkossakin raportoida kuun ekan päivän! Hiki tulee kyllä katsellessa, mutta toisaalta on ihana huomata että muillakin sännätään paikasta toiseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatketaan siis! Kivaa se kuvaaminen on, niitten kuvien siivoamisessa valtavasti hommaa... Mulle riittää että niitä joku haluaa katsoa, siis motivaatioksi jatkaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän