Siirry pääsisältöön

rotanmyrkkyä


Tää on nyt asia joka häiritsee mua enkä edes tiedä miksi, mutta se tosiasia että lääke jota mä syön on yleisesti käytössä oleva rotanmyrkky on mulle vaan melkoinen downer... Tungen siis elimistööni päivittäin myrkkyä ja vielä tietoisesti! Eipä ne muutkaan lääkkeet kai nyt varsinaisesti mitään luomuherkkuja ole, mutta, mutta... oikeesti, rotanmyrkkyä – joo, pieniä annoksia mutta silti... rotanmyrkkyä. Huomenna taas hyytymättömyysklinikalle hyytymättä toivottavasti... jonottamaan muitten vanhusten kanssa ja tarkistuttamaan etten syö liikaa tai liian vähän, rotanmyrkkyä.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi25. tammikuuta 2013 klo 7.19

    Vähän myöhään tulee kommentti, muttakun olen vasta täällä asti :) Jokin aika sitten googletin autismia - en todellakaan enää muista miksi, ja jäin koukkuun näihin blogeihisi. Luulen ja toivon, että joku autisti tai hänen vanhempansa jossain kiittää sinua vielä siitä, että kerrot myös "ammattilaisille" mitä elämä autismin kanssa oikeasti teillä on. Eihän sitä voi suoraan muille siirtää, muttei tämä pahaakaan tee.

    Asiaan, eli rotanmyrkkyyn. Vaikka saattaa olla jo myöhäistä (minä EN etuile ja lue uudempia tekstejä ennen kuin vanhat on läpikäyty), halusin tsempata. Mulla tulppa oli pohkeessa, nilkkavamman ynnä reippaiden riskitekijöiden ynnä piskuisen hoitoerheen johdosta tosin, ja selvisin suurinpiirtein vuodella rotanmyrkkyä. 10-15 mg päivässä, ei väsyttänyt mutta närästi, koko ajan, järkyttävästi. En voinut syödä valmisruokia ensinkään - poikkeuksena pinaattikeitto ja maksalaatikko, alkoholia, no väkisin, kärsien. Ikää oli hiukan reilu kolmekymmentä notta on maailmassa ainakin yksi rollariton verenohentaja, jopa sua nuorempi. Hälläväliä jos on Suomessa :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa27. tammikuuta 2013 klo 14.48

      Koskaan ei ole liian myöhäistä kommentoida! Kiitos! Mulla on sama metodi... alusta loppuun, hyppimättä :)

      Mulla tuomiona on elinkautinen, mutta voispa ne ongelmat olla isompiakin. Ei oo syöpää tai sydänsairautta ja tää vika kuitenkin pysyy lääkityksellä hallinnassa. Mä rupesin tota närästystä miettimään et johtuiskohan munkin vatsavaivat marevanista? Täytyypä jutella lääkärille... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää