Tää on nyt asia
joka häiritsee mua enkä edes tiedä miksi, mutta se tosiasia että lääke jota mä
syön on yleisesti käytössä oleva rotanmyrkky on mulle vaan melkoinen downer...
Tungen siis elimistööni päivittäin myrkkyä ja vielä tietoisesti! Eipä ne
muutkaan lääkkeet kai nyt varsinaisesti mitään luomuherkkuja ole, mutta,
mutta... oikeesti, rotanmyrkkyä – joo, pieniä annoksia mutta silti...
rotanmyrkkyä. Huomenna taas hyytymättömyysklinikalle hyytymättä
toivottavasti... jonottamaan muitten vanhusten kanssa ja tarkistuttamaan etten
syö liikaa tai liian vähän, rotanmyrkkyä.
Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
Vähän myöhään tulee kommentti, muttakun olen vasta täällä asti :) Jokin aika sitten googletin autismia - en todellakaan enää muista miksi, ja jäin koukkuun näihin blogeihisi. Luulen ja toivon, että joku autisti tai hänen vanhempansa jossain kiittää sinua vielä siitä, että kerrot myös "ammattilaisille" mitä elämä autismin kanssa oikeasti teillä on. Eihän sitä voi suoraan muille siirtää, muttei tämä pahaakaan tee.
VastaaPoistaAsiaan, eli rotanmyrkkyyn. Vaikka saattaa olla jo myöhäistä (minä EN etuile ja lue uudempia tekstejä ennen kuin vanhat on läpikäyty), halusin tsempata. Mulla tulppa oli pohkeessa, nilkkavamman ynnä reippaiden riskitekijöiden ynnä piskuisen hoitoerheen johdosta tosin, ja selvisin suurinpiirtein vuodella rotanmyrkkyä. 10-15 mg päivässä, ei väsyttänyt mutta närästi, koko ajan, järkyttävästi. En voinut syödä valmisruokia ensinkään - poikkeuksena pinaattikeitto ja maksalaatikko, alkoholia, no väkisin, kärsien. Ikää oli hiukan reilu kolmekymmentä notta on maailmassa ainakin yksi rollariton verenohentaja, jopa sua nuorempi. Hälläväliä jos on Suomessa :)
Koskaan ei ole liian myöhäistä kommentoida! Kiitos! Mulla on sama metodi... alusta loppuun, hyppimättä :)
PoistaMulla tuomiona on elinkautinen, mutta voispa ne ongelmat olla isompiakin. Ei oo syöpää tai sydänsairautta ja tää vika kuitenkin pysyy lääkityksellä hallinnassa. Mä rupesin tota närästystä miettimään et johtuiskohan munkin vatsavaivat marevanista? Täytyypä jutella lääkärille... :)