Siirry pääsisältöön

viikattaisko?


Kaikenlaisia ajatuksiä pyörii taas päässä, mutta mistään en oikein saa kiinni... sen päätin että julkaisen kuvallisen päiväkirjan meidän pyykkivuoren kehityksestä jotta te kaikki varmasti ymmärrätte minkätasoisesta ongelmasta tässä on kyse.

Maanantaina oli eka päivä ja näitte kuinka mä viikkasin kaikki pyykit ja tilanne oli hetken stabiili... nyt eletään torstaita ja kasa näyttää tältä:



...oikeesti! Kolmessa päivässä nollasta tähän!!!!! Ongelmaa syventää se ettei M voi pitää mitään vaatetta yllään kahdesti, koska sehän ON likainen ja pojat – no, ne on kaksvee ja niitten vaatteet ON enemmän tai vähemmän likaiset ihan joka päivä... Ajatelkaa jos mä olisin se ihminen joka silittää, sit meillä loppuis vaatteet kaapista ennen kuin mä saisin ne silitettyä ja viikattua, nyt riittää että haetaan salaa shortseja ja yöpaitoja puhdaspyykistä.  Just nyt mä voisin olla viikkaamassa pyykkejä ja vähän parempi ihminen varmasti oliskin, mutta täytyyhän munkin edes joskus saada laiskotella – edes ihan vähän. Puolustaudun toteamalla ettei meillä ole likapyykissä oikeastaan koskaan yhtään mitään.




Kommentit

  1. Näyttää tutulta! :) Mulla on ollut tapana viikkailla vaatteet illalla samalla, kun katsellaan miehen kanssa tv-sarjoja/elokuvia. En vaan kestä viikata niitä ilman, että on samalla jotain katteltavaa, mutta viihteen kanssa ne viikkautuvat mukavasti. Nyt on tosin viime aikoina tullut joku raja vastaan tuossa viikkailussa ja alkaa olla useampikin kori täynnä siinä vaiheessa, kun niitä sitten vihdoin urakalla saa aikaiseksi viikkoa.

    Äiti ehdotteli joku kerta kyläillessään, että pitäis vielä silitelläkin noita, kun kuivurissa niin rypistyvät. Ei. Ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas haluan mun telkkarinautinnon kokonaisvaltaisena enkä edes neulo telkkua katsoessani. Mä viikkaan yleensä lasten kanssa - kyseenalaisella menestyksellä - ja M saattaa joskus innostua auttamaankin.

      Poista
  2. Meillä mies viikkaa iltaisin katsellessaan baseballia telkusta. En tiedä miten talvella taas selvitään kun baseball-kausi on loppunut, football ei oikein kiinnosta.
    Joskus annan isommille lapsille ukaasin ettei telkkua saa katsoa ellei viikkaa samalla...

    Dr. Martensit ovat meidän neidin suosiossa myös... Viime jouluna sai ne vihdoin lahjaksi kun jalka ei enää varmasti kasva ;)

    Voisko muuten M:aa "huijata" niin että ei pese joka vaatekertaa käytön jälkeen, vaan laittaa ne hetkeksi pois ja viikkaa sitten kaappiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana mies, mutta toisaalta L hoitaa koko talon siivouksen eli en valita...

      Joskus huijaankin, mutta tarkka se on :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...